J. Karjalainen Polkabilly Rebels esiintyi Jyväskylän Kesän tapahtumateltassa Kampuksen kentällä. Lavalla nähtiin J. (Jukka) Karjalaisen lisäksi Veli-Matti Järvenpää, haitari sekä Tommi Viksten, kitara ja Mitja Tuurala, kontrabasso. Emme olleet ennen J. Karjalaista livena nähneetkään, vaikka miehen ura on kestänyt jo 25 vuotta. Nyt siis oli oivallinen tilaisuus nähdä tämäkin taiteilija lavalla.
 |
| Veli-Matti Järvenpää |
31.3.2010 ilmestynyt Polkabilly Rebels päättää Lännen Jukan 2006 aloittaman ja Paratiisin poikien 2008 jatkaman amerikansuomalaisten laulujen sarjan ja huipentaa näin muodostuneen levytrilogian. Karjalainen tekikin Lännen Jukka -levyn tehdessään kunnioitettavan irtioton julkaisemalla yksin banjolla säestäen tehdyn Lännen Jukka -levyn. Näin hän osoitti voivansa tehdä ihan mitä itse haluaa radiohiteillä rahastamisen sijaan. Levyllä hän lauloikin aivan eri äänellä kuin ennen. Musiikki oli muuttunut karummaksi ja ääni vanhemmaksi. Olipa vasta tuota levyä varten opetellut banjon soitonkin. Trilogian ensimmäinen levy Lännen Jukka on todella karu, pelkän banjon ja parissa kappaleessa kitaran säestyksellä hyvin "juopuneella" äänellä laulettuja Hiski Salomaa -tyylisiä melko ronskeja lauluja. Kahdelle uusimmalle paljon hilpeämmälle levylle on sitten otettu lisää muusikoita mukaan, lähinnä juuri tämän illan kokoonpano. Viimeisimmällä polkabilly -levyllä on myös yksi Marjo Leinosen laulama kappale.
Konsertissa kuultiinkin pelkästään näitä kolmen viimeisimmän levyn lauluja ja ainoa "vanha" hitti oli Kolme Cowboyta. Jollakin keikalla Karjalainen olikin suurta Doris -hittiä vaatineille illan juonen selväksi tokaisemalla: "Doris ei tuu tänä iltana ollenkaan. Se on jossain muualla".
Konsertissa kuultiinkin pelkästään näitä kolmen viimeisimmän levyn lauluja ja ainoa "vanha" hitti oli Kolme Cowboyta. Jollakin keikalla Karjalainen olikin suurta Doris -hittiä vaatineille illan juonen selväksi tokaisemalla: "Doris ei tuu tänä iltana ollenkaan. Se on jossain muualla".
Konsertti alkoi uusimman levyn ehkä hauskimmalla amerikansuomalaisen, kesällä 2009 kuolleen ”Michiganin Toivolan teräsnaisen” Jenny ”Jingo” Viitalan kappaleella Siantappolaulu: "kuustoista vuotta kun sikkaa syötettiin voilla ja perunalla / eihän siitä henkikään irronnut sen kun suurella kanuunalla". Yhtä reteä meininki jatkui myös illan muissa kappaleissa, kuten Pontikkapoika, junasta kertova "Amerikan Lentävä kalakukko" Wabash Cannonball sekä New Orleansin tappelu.
Herkempää puolta edusti yleisönkin laulamaan saanut vanha lastenlaulu Piupali paupali. Tätä kappaletta spiikatessaan J. kertoi tarinan eräältä ravintolakeikaltaan, jolla joku yleisössä ollut oli tullut baaritiskillä sanomaan, että lauloit sen Piupali paupalin eri sanoilla kuin äitini on laulanut. Jukka oli kysynyt miten se sitten menee? Mies oli lähtenyt pakkasessa pyörällä sitä kolmen kilometrin päähän äidiltään kyselemään. Illan aikana kaveri oli tullut takaisin ja antanut Jukalle laulun sanat vanhan naisen vapisevalla käsialalla lapulle kirjoitettuna. Ainoa kohta, missä oli sanat eronneet esitetystä versiosta oli "älkää kaatako piimätonkkaa porstuassa mennessänne", kun Karjalainen oli laulanut "piimähinkkiä". Toinen yleisön laulatusbiisi oli Sun kloorin kloorin halleluuja!.
Karjalaisen uudesta tyylistä ei kaikki pidä, mutta ainakin minä viihdyin kesäisen illan oikein hyvin näiden hauskojen ja osin rujojenkin rallien ja reilun meiningin ansiosta ja pystynpä ihan sujuvasti kuuntelemaan noita kolmea uusinta levyäkin.
Kuvat: ©Kari Jaakonaho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti