Grand Slam: Ei elämästä selviä hengissä –kiertue, Jyväskylä, Paviljonki 12.2.2010

Juice Leskisen 80-luvun bändi Grand Slam tuli mini-kiertueellaan myös Jyväskylään Paviljongin Wilhelm-saliin. Salin alaosa olikin melko täynnä ja yleisön ikärakenne näytti olevan enimmäkseen meikäläisen 50 ja risat -ikäluokkaa. Istuipa samalla penkkirivillä vieressämme pari varmaan noin 70-vuotiastakin naisihmistä. Moittivat bändiä liian kovasta volyymista, vaikka omasta mielestäni volyymi oli hyvinkin maltillinen …

Paviljongin Wilhelm-salia oli uudistettu sen verran, että eteen oli rakennettu hieman toista metriä korkea esiintymislava. Ennen tuossa salissa esiinnyttiin etummaisten penkkirivien tasolla aivan lattiatasossa. Uudistus oli kyllä ihan onnistunut eli nyt permannollakin oli tuoleja ja niiltäkin varmaan näki lavalle hyvin. Meidän paikkamme olivat ylempänä penkkirivillä 11.

Grand Slam aloitti keikan hieman yllättävällä sisääntulolla. Herrat nimittäin tulivat sisään salin yläosasta ja lavalle mennessään tervehtivät käytävien varrella ihmisiä ihan kädestä pitäen. Sama lämminhenkinen tunnelma jatkui sitten koko konsertin ajan. Muusikot: Puntti Valtonen, Antti Tammilehto, Anssi Tikanmäki, Vesa Sytelä, Ila Loueranta ja Jari Yliaho näyttivät olevan hyvässä kunnossa, eikä heissä kovin suurta muutosta 80-luvun habitukseen ollut havaittavissa. Puntti Valtonen näytti jopa nuoremmalta kuin 80-luvun kuvissa, joissa miehellä oli pientä pöhötystäkin havaittavissa. Jari Yliahon pitkät hiukset olivat vaihtuneet trendikkäästi paljaaksi ajeltuun päähän. Anssi Tikanmäki taas on kuin Mick Jagger, eli ei näytä vanhenevan lainkaan. Vertailukohdat olivatkin illan aikana nähtävissä taustakankaalle heijastetuissa Juicen ja bändin 80-luvun kuvissa.

Konsertti alkoi tietysti kiertueen nimikkokappaleella Ei elämästä selviä hengissä, joka vedettiin jokseenkin ilman säestystä. Seuraavien kappaleiden ajan keskityin musiikkiin ja konsertin tunnelmaan, joten muistiinpanojen puuttuessa esimerkiksi kappaleiden järjestystä en pysty muistamaan. Koetankin tässä kirjoittaa vain joitakin huomioita ja mieleen jääneitä kohokohtia konsertista.

Illan pääsolistina kitaransoiton ja spiikkauksen ohella toimi Puntti Valtonen, joka selviytyi laulusta varsin kohtuullisesti. Ainakin hän on parempi laulaja kuin itse Juice oli konsanaan. Juicehan ei itsekään pitänyt itseään laulajana, vaan enemmänkin runoilijana ja kirjailijana. Pienen miinuksen kyllä Puntille antaisin ehkä liian suoraviivaisesta ja vivahteettomasta, hieman kiireisen tuntuisesta laulusta, olisin kaivannut lauluun enemmän nyansseja. Laulusolisteiksi pääsivät toki muutkin muusikot, Jari Yliaho lauloi ainakin Outoon valoon ja Ila Loueranta Mimosan Hipiän. Soitto oli varsin kurinalaista, eikä mitään ylimääräisiä sooloja oikeastaan kuultu, ainoastaan kappaleiden alkuperäisiin levyversioihin kuuluvat kitarasoolot ja muutamat kosketinsoitinsoolot. Varsinkin Anssin urkusooloja olisi mielellään kuullut enemmänkin. Anssi jäikin minusta liiaksi kitaristien varjoon. Kosketinsoittimia soitti muuten myös Anssin poika Eljas. Toinen Anssin poika Emil taas avusti muusikoita mm. kantamalla kitaroita lavalle ja huolehtimalla juomavesi(!)huollosta.

Grand Slam esitti keikoilla jo Juicen aikaan kaikenlaista performanssia ja sketsejä. Niin nytkin, mutta sketsit ja niiden huumori eivät kyllä oikein auenneet yleisölle Puntin selityksistä huolimatta. Hauskinta sketsiä taisi olla kappeleessa Einarin polkupyörä Antti Tammilehdon pan-huilun soitto ja Anssin haitari, joka oli nimeltään vihreä Massey Ferguson. Antti Tammilehto esiteltiin panhuilisti Andi Tammilehdoksi ja Anssi Tikanmäki Alien Anssiksi humanoidinaamareineen. Myös Anssin pojat olivat sketseissä avustajina ja kappaleessa Hevidiggarin vuorisaarna Emil soitti kitaraa ja isä-Anssi ja pojat moshasivat eli heiluttelivat raivokkaasti pitkiä hiuksiaan.

Huumorin lisäksi kuultiin toki hienoja versioita Juicen parhaista ja koskettavimmista kappaleista, kuten Paperitähdet, Kaksoiselämää, Rakkauden ammattilainen, Luonas kai olla saan, Myrkytyksen oireet sekä Musta aurinko nousee. Viimeksi mainitussa Anssin urutkin soivat komeasti. Syksyn sävel meni jälleen kerran yleisön yhteislauluksi jopa niin, ettei Puntti Valtosen tarvinnut laulaa juuri lainkaan. Tässä kuultiin myös hieno kahdella kitaralla (Yliaho ja Valtonen) soitettu soolo. Kuultiinpa yksi Beatles-kappalekin: Strawberry Fields For Ever, jonka aikana taustakankaalla näytettiin kuvia Juicesta ja Grand Slamista Lontoossa Abbey Roadilla sillä samalla suojatiellä, jossa Beatleskin levykannessa kävelee. Grand Slamhan kävi aikoinaan Lontoossa äänittämässä albuminsa Sivilisaatio. Anssi lauloi tuossa kappaleessa, mikä toi kyllä kieltämättä nostalgisia fiiliksiä ihan lukioajoilta saakka …

Kappaleessa Norjalainen villapaita Puntti (muka?) unohti yhden säkeistön sanat. No, tuo säkeistö vedettiin sitten väliajan jälkeen erikseen, jotta ”yleisö ei tunne itseään petetyksi”. Toinen setti päättyi sitten bändin säestämään ja yleisön seisaallaan laulamaan Maamme-lauluun, kuten Juicenkin keikoilla aina oli tapana. Yleisön raivokkaiden taputusten ja tömistelyjen jälkeen herrat tulivat nopeasti takaisin ja soittivat kaksi ylimääräistä, joista viimeisenä Viidestoista yö reilusti uudistettuna sovituksena. Yleisö kuitenkin lauloi tässäkin täyttä kurkkua mukana ja taputti seisaallaan ja osa yleisöstä tanssi permannollakin. Täytyy sanoa, etten itse muista missään konsertissa laulaneeni mukana yhtä paljon kuin tässä. Sen verran lujasti nuo Juicen sanoitukset ovat vuosien varrella mieleen iskostuneet.

Paviljongin aulassa oli myynnissä T-paitoja sekä Juicen & Grand Slamin levyjä. Ostin Grand Slamin uuden neljä kappaletta sisältävän ”studiolive” -EP:n Kuka meistä uskaltaa. Levyn ennen julkaisematon nimikappale myös esitettiin keikalla ja sen kerrotaan olleen tarkoitettu Grand Slamin viimeiselle Taivaan kappaleita -albumille. Siitä se kuitenkin aikoinaan jätettiin pois, koska se muistutti liiaksi Norjalainen villapaita –kappaletta. Nyt Anssi oli löytänyt sen omasta hyllystään Juicen itsensä koneella kirjoittamana tekstinä, johon Anssi oli merkinnyt nuotit muistiin. Kappale on nyt modernisoituna julkaistu tällä EP:llä rinnallaan vanhat Luonas kai olla saan, Kaksoiselämää ja Viidestoista yö.

Kiertueen laulut:

3’30
Anna miehen murjottaa
Eesti
Ei elämästä selviä hengissä
Einarin polkupyörä
Hevidiggarin vuorisaarna
Kaksoiselämää
Kiitos vaan
Kuka meistä uskaltaa
Luonas kai olla saan
Maamme
Mimosan hipiä
Musta aurinko nousee
Myrkytyksen oireet
Norjalainen villapaita
Outoon valoon
Paperitähdet
Pienestä pitäen
Pilvee pilvee
Rakkauden ammattilainen
Rock’n roll’n blues’n jazz
Strawbwrry Fields Forever
Syksyn sävel
Syyskuu 
Vaasankin veri vapisee
Viidestoista yö

Lista kopioitu ohjelmalehtisestä, jossa kappaleet ovat aakkosjärjestyksessä.

Grand Slam:

Ila Loueranta (kitara, laulu)

Vesa Sytelä (rummut, mandoliini, percussiot)

Antti Tammilehto (basso, pan- ja käärmehuilu, multi-instr.)

Anssi Tikanmäki (kosketinsoittimet, laulu)

Puntti Valtonen (laulu, kitara)

Jari Yliaho (kitara, laulu)

Eljas Tikanmäki (backline ja urut)

Emil Tikanmäki (backline ja kitara