Eva Dahlgren
on yksi Pohjoismaiden suosituimmista laulajista, säveltäjistä ja
sanoittajista. Viimeiset kaksi vuotta Eva on suuntautunut teatteritaiteeseen
Suomessakin nähdyllä monologillaan ”Ingen är som jag”, jonka levytys
päättää myös vasta ilmestyneen ”Tid - Urval av sånger 1980 till nu” -tuplakokoelman. Kokoelma kattaa hienosti artistin upean uran tärkeimmät vaiheet. Eva Dahlgren on tehnyt hienoa musiikkia 1980-luvulta alkaen sekä kaksi lastenromaania, joiden pääosassa ovat koirakaverukset
Lasse & Urmas: Täti Luun salaisuus (2004) ja Pennut pinteessä (2005). Lisäksi hän on kirjoittanut luovan työn ilosta ja vaikeudesta sekä omasta elämästään kertovan "matkapäiväkirjan" Kuinka lähestyä puuta (2006). Eva Dahlgren tekee myös uutta musiikkia, sillä hän on myös äsketäin julkaissut Spotifyssa 10 aiemmin julkaisematonta demoversiota lauluistaan. Lisää demoja julkaistaan kun Tid - Urval av sånger 1980 till nu -albumista julkaistaan lokakuussa myös 17 demoversiota sisältävä Deluxe 3CD -painos. Dahlgren on siis edelleen ajankohtainen, monipuolinen, karismaattinen ja tinkimätön taiteilijapersoona.
Tänä syksynä Eva Dahlgren lähti ensimmäiselle, odotetulle kiertueelleen viiteen vuoteen otsikolla Live 23 sånger ja aloitti sen tapansa mukaan Suomesta. Konsertin alussa Dahlgren kertoikin aloittavansa aina kiertueensa Suomesta, koska oli jo nuorena artistina saanut täällä niin lämpimän vastaanoton, eikä enää uskalla aloittaa kiertuettaan muualta. Hän myös kiitteli yleisöä siitä, että oli saapunut sateesta huolimatta paikalle. Onhan Eva toki käynyt yksittäisillä keikoilla Suomessa useammankin kerran viime vuosina, mutta meikäläiseltä on nämäkin keikat jääneet väliin. Nyt piti tuo puute korjata jo yleissivistyksenkin kannalta, kun Eva tuli näinkin lähelle esiintymään.
Illan yleisö näytti olevan enimmäkseen päälle nelikymppisiä naisia ja miehiä, ehkä naisilla oli kuitenkin (odotetusti?) lievä enemmistö. Istumapaikkamme olivat korkealla kakkosparvella, mutta se ei Sibeliustalossa haittaa, sillä kaikkialta näkee ja kuulee todella hyvin. Jostain syystä ennakkomyynnissä suuri osa ja ainoat jäljellä olevat permantopaikoista olivat ns. Show&Dinner -paikkoja ja hinta olisi ollut suolainen, joten näihin piippuhyllypaikkoihin oli tyytyminen.
Konsertin Eva aloitti yksin soittamalla sähkökitarallaan yhtä säveltä, jonka päälle alkoi laulaa kappaletta Jag är Gud. Yksitellen bändi (kitaristi, basisiti, kosketinsoittaja, rumpali sekä puhallinsoittaja) saapui lavalle ja alkoi soittaa säestystä. Eikä Evan kitarointi toki jäänyt yhteen säveleeseen, vaan hän soitti useimmissa kappaleissa erilaisia kitaroita. Kappale paisui melko raskaaksi ja jylhäksi versioksi varsinkin rumpalin hakatessa riuskasti hyvin suoraviivaista komppia. Pitkin iltaa rumpali paukutti suunnilleen samalla rytmillä ja voimakkuudella jopa balladityyppisissä biiseissä. Olikohan Sibeliustalon salin hieno akustiikka tehnyt miksaajalle ja rumpalille tepposen, sillä huomattavasti pienempi volyymin ja voiman käyttö olisi rummuissa kyllä riittänyt. Muutenkin rumputyöskentely oli minusta liian suoraviivaista ja nyanssitonta hukuttaen välillä alleen muut soittimet ja jopa solistin kauniin äänen. Toki joissakin herkemmissä kappaleissa (Vem tänder stjärnorna, Ängeln i rummet) rumpalikin onneksi hieman rauhoittui ja soitti hillitymmin ja monipuolisemmin.
Konsertissa nähtiin Evalla uutena elementtinä
videoseinä. Seinän esityksen perustana oli siinä koko ajan enemmän tai vähemmän näkyvissä ollut muuri. Alussa taustakuvissa muurin editse kulki luonnollisen kokoisia ihmisiä ja autoja. Keltaisista takseista päätellen tuo muuri oli kuvattu New Yorkissa. Myöhemmin videoseinällä näkyi muurin lisäksi paljon muutakin, mm. Eva itse Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla kuvattuna ja kiinalaisten kuljeskelua aukiolla. Kuvitus, kuten melko niukka ja hillitty valoshowkin sopivatkin hyvin illan tyylikkääseen kattaukseen. Näillä saatiin hienoa visuaalisuutta mm. konsertin keskivaiheilla rauhallisesti alkaneessa, mutta loppua kohti voimakkaaksi paisuneessa Snö-kappaleessa, kun taustascreenillä satoi lunta ja lumisade saatiin aikaan valoilla myös koko saliin. Konsertissa käytettyä taustakuvitusta voi nähdä Eva Dahlgrenin uuden När skuggorna faller -laulun videolla .
Pari ensimmäistä kappaletta vedettiin rivakasti putkeen ilman taukoa, mutta siitä lähtien Eva jutteli yleisölle kappaleiden välillä hyvinkin pitkään tarinoiden laulujensa taustoista. Alussa yleisö oli melko vaisusti mukana, mikä johtui ehkä alkupuolen uudemmista ja yleisölle vieraammista biiseistä. Kyllähän tässä naisessa vielä ytyäkin on, mutta ainakin minulle herkemmät kappaleet toimivat parhaiten, ehkä tuon rankemmissa kappaleissa liiallisen rummunpaukutuksenkin takia. Dahlgren tuntuukin olevan omimmillaan herkissä balladeissa. Evan tumma ääni on edelleen voimissaan ja varsinkin hitaammissa kappaleissa se on suorastaan lumoava. Myös taustalaulu ja varsinkin kaiutettu nais-taustalaulajan soittama trumpetti ja muut puhaltimet toivat bändin sointiin lisää hienoja sävyjä.
Mitä pitemmälle konsertti eteni, sitä paremmin yleisökin oli mukana. Kaunis "pakollinen", kaikissa konserteissa yleisön ehdottomasti haluama konsertin puolenvälin jälkeen kuultu hittikappale Vem tänder stjärnorna sai jo tunnistamisen merkiksi alkuaplodit ja se olikin yksi illan kohokohdista. Lyhyehkö keikka (tunti ja 45 minuuttia, ei väliaikaa) sekoitti hidasta ja nopeampaa materiaalia ja vauhti kiihtyi loppua kohden. Varsinaisen setin loppupuolella Ung och stolt sekä Gunga mej rokkasivat mallikkaasti.
Ensimmäinen encore Jag Klär Av Mig Naken jatkoi hakkaavalla rytmillään varsinaisen setin lopun menoa. Keinuvarytminen, 70-luvun discomusiikin mieleen tuova Kom och Håll Mig ja varsinkin yleisön eniten odottama ja ennalta arvattavasti viimeiseksi jätetty, koskettavan kaunis, hienosti tulkittu superhitti Ängeln i rummet eivät jätä enää ketään kylmäksi ja saavat yleisön räjähtäviin suosionosoituksiin seisaaltaan.
"Valkaistu blondi" tarjosi yleisölleen viihdyttävän, taiteellisen ja tyylikkään, loppua kohti kasvavan shown sekä nostalgisia, herkkiä hetkiä. Illan aikana kuultiin laaja skaala herkkyydestä voimaan. Ihan hyvillä mielin mekin poistuimme konsertista, vaikka Sibeliustalon edustalla taksijonossa vettä tulikin niskaan taivaan täydeltä ja tuulen kanssa lähes vaakasuoraan.
Setlistaa ja bändin kokoonpanoa en saanut ylös, mutta seuraavat kappaleet kuultiin Örebrossa Ruotsissa. Lista lienee ollut sama myös Lahdessa.
Jag är Gud
Fromme mannen
Varje dag
Ja
Lev så
Här vill jag vara
För att du är här
Häxorna
Sand
Novemberregn
Vem tänder stjärnorna
Snö
Så härlig är jorden
Ung & stolt
Gunga mig
Sommarbarn
Jag klär av mig naken
Kom och håll om mig
Ängeln i rummet
