Jukka Gustavsonin Street Level yhtye on perustettiin v. 2017 muutamaa yhteistä esiintymistä varten. Siitä kuitenkin alkoi pitempi aikainen yhteistyö luonnollisena jatkeena. Nimeksi valittiin rumpali Thomas Törnroosin ehdottamana ”Street Level” koska ensimmäinen konsertti oli katutasossa Porvoon Kahvila Rongossa. Jukka Gustavsonhan tunnetaan erityisesti suomiprogen pioneeriyhtye Wigwamista, jonka ensimmäisen kokoonpanon urkurina hän tuli tunnetuksi. Gustavson toi aikoinaan Hammond B3 sähköurkua Suomeen ja sen luihin ja ytimiin käyvät soundit ovat jääneet lujasti muistiini, joten niitä jäi kyllä kaipaamaan nytkin. Jukka Gustavson onkin keskeinen henkilö suomalaisen progressiivisen rockin (Wigwam), fuusiojazzin (Organ Fusion Band) ja bluesin (SF-Blues, Ilkka Rantamäki & Bluesbrokers) saralla. Toki hän on tehnyt paljon muutakin, mm. soolotuotantoa aina tanssiteatterimusiikista filosofisiin elämänpohdintoihin. Itse olenkin viimeksi nähnyt ja kuullut Gustavsonin urkujen takana ja laulamassa SF-Blues-yhtyeen kanssa Konnevedellä Häyrylänranta Bluesissa 2009. Silloisessa kokoonpanossa oli mukana muitakin suomirockin legendoja mm. Jukka Tolonen ja Eero Raittinen.
Täsmälleen klo 18.00 yhtye marssi lavalle ja Gustavson ilmoitti, että olemme täsmällisiä, koska soittoaikamme on rajallinen, sillä seuraavan esiintyjän (Linda Fredriksson & Juniper) on päästävä roudaamaan kalustonsa lavalle. "Tällä kertaa ei siis tule akateemista varttia". Konsertin kestoksi olikin jo ennakkotiedoissa ilmoitettu 75 minuuttia.
Ensimmäisen kappaleen Gustavson spiikkasi kertomalla, että tämä kappale on vuodelta 1972 ja voitte miettiä, minkä yhtyeen tuotantoa se on. Kappale oli Stone flower, jonka alkuperäinen instrumentaaliversio on Antônio Carlos Jobimin samannimiseltä levyltä vuodelta 1970 ja sen on versioinut myös Santana levyllään Caravanserai vuodelta 1972. Kappale olikin heti melkoista rytmi-iloittelua basistinkin lyödessä tahtia basson kieliä taputtamalla. Strandberg kuulemma omaksui aikanaan ensimmäisten suomalaisten joukossa bassokitaran slap-soittotyylin ja antoi siitä nytkin maukkaita "peukkubasso" makupaloja. Strandberg tunnetaan myös pystybasson taitajana, mutta tällä kertaa ei "iso viulu" ollut mukana.
Myös Törnrosin rumputyöskentely oli koko illan erittäin monipuolista ja mielenkiintoista. Hän olikin sijoittuneena pienehköine rumpusetteineen aivan etualalle, joten hänen työskentelyään oli helppo seurata. Pitkässä, Gustavsonin pianosta löytyneiden rumpusoundien aloittamassa soolossa pienen rumpusetin kaikki osat mikrofonijalustoja myöten käytettiin hyväksi. Välillä rumpuja raavittiin kynsillä ja kyynärpäällä rumpukalvoja painamalla muutettiin sävelkorkeutta. Myös Gustavsonin piano- ja kosketinsoitintyöskentely oli nautittavaa kuunneltavaa ja laulukin sujui yllättävän hyvin.
Kaiken kaikkiaan ilta sisälsi erittäin nautittavaa ja monipuolista musiikkia! Bändin ja sen jäsenten omien kappaleiden (mm. Natural High-albumin Downtown Jungle ja First Love sekä Jan-Olof Strandbergin loistavan sävellyksen The Searcher) lisäksi kuultiin muutamia, yllättäviäkin, covereita. Avauskappaleen lisäksi kuultiin varsin funkyna versiona Zombiesin She's not there, jonka myös Santana on levyttänyt v. 1977. Billy Joel -bravuuri Honesty on meikäläisen makuun hieman liian imelä, mutta ihan kelpo versio siitäkin kuultiin. Sen sijaan hieno versio Procol Harumin Homburg -klassikosta toi todella nostalgisia fiiliksiä. Siinä tosin kaipasin niitä Hammond urkuja, mutta sen sijaan Gustavson loihti pianostaan maukkaita ja vauhdikkaita oikean käden lurituksia. Vähän odottelin, että bändi olisi versioinut jonkin Wigwaminkin kappaleen, mutta jouduin siltä osin pettymään.
Konsertti loppui yhtä täsmällisesti kuin alkoikin, tasan tunnin ja vartin kuluttua. Gustavson valittelikin, ettei nyt ehditä soittamaan enempää. Ilta oli mainio esimerkki Jyväskylän Kesän monipuolisesta tarjonnasta. Tämän yhtyeen keikka olisi ehkä paremmin sopinut vaikka pienelle, esimerkiksi Jyväskylän Jazzbaarin tapaiselle jazzklubille. Yliopiston juhlasali oli kuitenkin onneksi lähes täynnä, joten tunnelma oli sielläkin kohdallaan. Viihdyimmekin yliopiston juhlasalin tuttuakin tutummassa, mutta hieman steriilissä ympäristössä mainiosti. Musiikkia olisi kyllä mielellään kuunnellut pitempäänkin, mutta tällä kertaa näin. Konsertin jälkeen lähdimme vaimon kanssa pienelle terassikierrokselle. Myös Jyväskylän sataman laivaravintolat tuli tänäkin kesänä ainakin kerran koluttua.
Bändin kokoonpano:
Jukka Gustavson; laulu & kosketinsoittimet
Jan-Olof Strandberg; basso
Thomas Törnroos; rummut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti