Harvemmin sattuu samalle viikolle kaksi maailman huippukitaristia samaan kaupunkiin. Eric Clapton esiintyi 17.6. Tampereen upouudella Nokia Areenalla ja Jeff Beck paria päivää myöhemmin Tampere talossa. Itse valitsin kuitenkin Jeff Beckin keikan, koska olen Claptonin nähnyt jo kolme kertaa. Näillä herroilla onkin samat juuret v. 1963 perustetussa legendaarisessa The Yardbirds -yhtyeessä, joka on tuottanut maailmalle joukon riuskoja kitaristeja, edellisten lisäksi mm Jimmy Pagen. Mutta niin samasta bluespohjasta kuin saman ikäiset Jeff Beck ja Eric Clapton ovatkin nousseet, he ovat kuitenkin menneet siitä aivan eri suuntiin. Clapton lähinnä eri tavoin painottuvaan juurimusiikkiin, kun taas Beck on suuntautunut enemmän instrumentaaliseen progressiiviseen rockiin ja fuusiojazziin. Beck ei lainkaan laula, vaan soittaa melodiat kitaralla. Hän on kehittänyt oman suvereenin tyylinsä ja voimakkaasti efektoidun soundinsa. Hän olikin ensimmäisiä särökitaraa ja erilaisia efektejä soittoonsa tuoneita kitaristeja ja myös metallimusiikin pioneereja. Toiset muusikot ja kriitikot ovat arvostaneet Beckiä, mutta kaupallinen menestys on jäänyt vähemmälle, mihin ehkä osittain vaikuttaa tuo laulamattomuus. Soitto on aina helpon näköistä ja volyymisäädin sekä vibrakampi ovat ahkerassa käytössä värittämässä soittoa. Huomattava piirre soittotyylissä on myös se, ettei Beck juuri käytä plektraa soittaessaan, vaan näppäilee kieliä sormillaan ja etenkin peukalollaan.
Johnny Depp on esiintynyt kevään aikana Jeff Beckin kanssa Britannian kiertueella ja vasta Helsingin Kaisaniemen ja Tampere talon konserttien lipun myynnin alettua tuli tieto, että Depp liittyy mukaan myös Manner-Euroopan kiertueelle. Lippujen myynti molempiin Suomen konsertteihin vauhdittui Deppin osallistumisen tultua tietoon. Itse ostin lippuni jo hyvissä ajoin ennen kuin oli tietoa Deppin tulosta, enkä tätä tähteä olisi lainkaan kaivannut kokoonpanoon.
Konsertti alkoi reilut puoli tuntia myöhässä, kun Jeff Beck ja bändi Rhonda Smith (basso), Anika Nilles (rummut), Robert Stevenson (koskettimet)) saapui lavalle. Ilman kummempia seremonioita Beck aloitti omalla, hurjalla fuusiojazzin ja protometallin yhdistelmällä Star Cycle (There and Back 1980), jossa basisti Rhonda Smithkin pääsi funkysti sooloilemaan. Sama ilotulitus jatkui pelkistetyn mystiselle riffille perustuvalla pahaenteisen synkkäsävyisellä, alun perin John McLaughlinin Mahavishnu Orchestran kappaleella You Know You Know vuonna 1971 ilmestyneeltä The Inner Mounting Flame -albumilta.
Billy Cobhamin ensimmäiseltä sooloalbumilta (Spectrum, 1973) peräisin oleva Stratus oli jo reippaampaa funk-meininkiä ja siinä kuultiin Rhonda Smithin hieno bassosoolo. Beck on kokoonpanoissaan käyttänyt usein naispuolisia basisteja, mm. nuori Tal Winkenfield oli pitkään mukana. Myös rumpali Anika Niles loisti tukevalla otteellaan. Stratuksesta siirryttiin hieman tyynemmille vesille balladinomaisella Nadialla, joka on hyvinkin itämaisvaikutteinen ujeltavaa kitaraa sisältävä alun perin Nitin Sawhneyn v. 1999 albumilleen "Beyond Skin" levyttämä kappale.
Kosketinsoittaja Robert Stevenson jäi melkoisen huomaamattomaksi taka-alalle lähinnä varovaisena värittelijänä, mutta Midnight Walkerissa kuultiin hänen kaunista ja tunnelmallista kosketinsoitin maalailuaan. Kyseessä oli irlantilainen säkkipilliartistin Davy Spillanen "Pipedreams" (1991) levylle soittama biisi.
Jeff Beck's Guitar Shop With Terry Bozzio & Tony Hymas -kokoonpanon 1989 levyttämä Big Block, kuten myös Beckin 7. albumilla Who Else! (1999) kuultava Brush With the Blues osoittavat Beckinkin juurien olevan syvällä bluesissa. Varsinkin jälkimmäinen on ehtaa, tunnelmallista, tosin Beckin persoonallisella tyylillä ja soundilla esitettyä bluestunnelmointia.
Myös kaunista melodiaa sisältävä Cause we've ended as Lovers on artistin omaa levytystuotantoa albumilta Blow By Blow (1975). Kitaristi Roy Buchananille omistetun kappaleen sävelsi pitkäaikainen ystävä Stevie Wonder anteeksipyynnöksi Jeffille siitä, että hän julkaisi "Superstition"-kappaleen ensimmäisenä. Superstitionia on Beck sittemmin versioinut keikoillaan.
Joissakin lehtijutuissa Kaisaniemen konsertin aikana ihmeteltiin "Missä viipyy Johnny Depp?". Jos olisi vähänkään tutustuttu aiempien keikkojen setlistoihin, olisi toimittajallekin selvinnyt, että Depp on vain vieraileva solisti, eikä suinkaan ole lavalla koko keikan ajan ja illan päätähti on Jeff Beck. Depp tuli lavalle Beckin lyhyesti "And now..." kuuluttamana, toisin kuin kuulemma Helsingissä, sen ihmeempiä yleisöreaktioita aiheuttamatta. Muutama kiljahdus kuului ilmeisesti lopulta melko harvalukuisesta Depp-fanijoukosta. Sen lisäksi, että Depp on kiertänyt ainakin Britannian keikoilla Beckin kanssa ovat herrat tehneet yhteisen levynkin nimeltään pelkistetysti "18". Jatkossa seurasi tuon albumin sisältämiä kappaleita. Myös jo edellä soitettu Midnight Walker sisältyy kyseiseen julkaisuun.
Johnny Deppin osuus alkoi kappaleella This Is a Song for Miss Hedy Lamarr. Alkujaan saksalainen Hedy Lamarr (oik. Hedwig Eva Maria Kiesler) oli Hollywood tähti 1930-luvulla. Hän myös teki keksinnön, taajuuksia vaihtavan radioteknologian johon perustuu mm. nykyinen Wi-fi. Nyt on kyllä pakko todeta, että ainakin minulla tunnelma lässähti tässä vaiheessa huomattavasti painotuksen siirtyessä pois fuusiosta kohti laulettua rockia. Deppin laulu oli minusta omituisen vaisua ja ähkivää ja kappaleet tylsiä, varsinkin Everly Brothers -ikivihreä Let It Be Me sekä käsittämättömän huono, lähes tunnistamaton versio Marvin Gayen tunnetuimmasta hitistä What's Going On (1971), jossa Deppin laulukaan ei kunnolla kuulunut, mikä ei ollut pelkästään miksaajan vika. Eikä miehen kitaran soittokaan oikein millään lailla vakuuttanut. Sen sijaan kohtalaisen hyvin toimi John Lennonin Isolation (Lennonin The Beatlesin hajoamisen jälkeen ensimmäiseltä sooloalbumilta Plastic Ono Band,1970).
Link Wrayn jylhä klassikko Rumble jytisi taas mukavasti tehden kunniaa rockmusiikille, hyvin uskollisena alkuperäiselle Deppin kompatessa kitarallaan ilman laulua. Se on Wrayn tunnetuin, vuonna 1958 julkaistu instrumentaali Link Wray & His Ray Menin kanssa, jota myös suomalainen yhtye 22-Pistepirkko on ahkerasti soittanut keikoillaan ja jopa levyttänyt The Others -nimellä. Kappale on myös inspiroinut useita kuuluisia rock-muusikkoja, kuten Iggy Popia ja Led Zeppelinin Jimmy Pagea.
Monien kitaristien versioima, Jimi Hendrixin toiselle studioalbumilleen Axis: Bold as Love (1967) levyttämä Little Wing jäi oudon vaisuksi ja lopetettiin jostain kumman syystä kesken, mikä oli minulle paha pettymys.
Alun perin Killing Joke -yhtyeen raju The Death and Resurrection Show -rymistely oli Deppin osuuden kohokohta. Varsinaisen setin loppuun kuultiin vielä Syreeta -coveri Cause We've Ended as Lovers Beckin omalta Blow By Blow (1975) albumilta.
Encorena kuultiin pieni pätkä alun perin klassisesta kappaleesta Corpus Christi Carol (Emotion & Commotion, 2010), joka vaihtui pian The Beatlesin A Day In The Lifeen. Biisi on kuulunut Beckin vakiosettiin jo vuosia ja olen kuullut ja nähnyt siitä useita tallenteita YouTubesta. Tästä tuli mielenkiintoinen vertailukohta muutama vuosi sitten Neil Young & His Electric Bandin Hartwall Areenalla 7.8.2008 encorena vetämään erittäin rajuun rymistelyyn. Beckin näkemys biisistä on huomattavasti rauhallisempi, vaikka siinäkin omat paisuttelunsa on.
Kaiken kaikkiaan ilta maistui hiukan rutiinikeikalta, ehkä Jeff Beckin rautaisesta soittorutiinistakin johtuen. Tuntemukseeni oli ehkä vaikutusta silläkin, että olin nähnyt lähes kaikki illan esitykset etukäteen YouTube -klippeinä aikaisemmilta keikoilta. Lyhyeksikin keikka jäi, vain noin 1,5 tuntia. Deppin osuuden olisin kyllä jättänyt kokonaan pois ja halunnut tilalle lisää konsertin alkupuoliskon loistavaa kitarointia illan päätähdeltä. Jeff Beck on ennenkin käyttänyt keikoillaan vierailevia solisteja ja myös instrumentalisteja, mm. sellistiä. Nytkin olisin kyllä Deppin sijasta kuullut mieluummin vaikka sellon soittoa. Tällaisena elämys jäi vähän vaisuksi ja lieväksi pettymykseksi.
Personnel
Jeff Beck (gr)
Rhonda Smith (bs)
Anika Nilles (dr)
Robert Stevenson (keyb)
Johnny Depp (voc, gr)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti