Elton John esiintyi Suomessa viimeksi viisi vuotta sitten osana The Red Piano -kiertuettaan, joka oli melko suoraviivainen greatest hits -kiertue. Samaaa showta hän oli vetänyt kolme vuotta Las Vegasin The Colosseumissa. Silloin Eltonilla oli mukaanaan Ceasar's Palacen Colosseum salin estradille suunniteltu hillitön määrä valo-, video-, ynnä muuta rekvisiittaa. Tämän kertainen Follow the Yellow Brick Road -kiertue juhlistaa viime vuonna 40-vuotta täyttänyttä Goodbye Yellow Brick Road (1973) albumia. Se oli tuossa vaiheessa Elton Johnin seitsemäs albumi ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti vähintään 31 miljoonaa kappaletta ja se on hänen myydyin albuminsa. Levyä pidetään yleisesti myös miehen parhaana. Itse olen kyllä pitänyt nyt juhlitun levyn ohella Elton Johnin parhaana levytyksenä hänen kantrirock-tyylistä kolmatta albumiaan Tumbletweed Connection (1970). Siltähän löytyy mm. suomeksi Maalaismaisemaksi käännetty Country Comfort -balladi.
Olimme tulleet areenalle Helsingin keskustasta ratikalla ja olimme melko aikaisin paikalla. Konsertin alku vielä myöhästyi ja syyksi ilmoitettiin kiertuehenkilökunnan vaikeudet päästä Pietarista lennolle Helsinkiin. Lämmittelybändi ehti soittaa vain muutaman biisin verran kasarivaikutteista syntikkapoppia. Eipä tuosta Bright Light Bright Light -bändistä jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa.
Tasan kello yhdeksän Elton John viimein aloittaa. Sisääntulo ei ole mahtipontisen juhlallinen. Hän ja bändin jäsenet vain marssivat lavalle ja asettuvat kukin paikalleen. Konsertti alkoi jylhästi kirkonkellojen kumahteluilla ja kirkkourkujen jylinällä. Urku- ja pianomaalailua kestikin varsin pitkään ja välillä tuli mieleen Procol Harumin sinfoninen rock. Kyseessä oli Goodbye Yellow Brick Road -albumin yli 11 minuuttinen avauskappale Funeral for a Friend/Love Lies Bleeding / Medley. Taisi mennä ainakin viisi minuuttia ilman pihaustakaan maestron laulua, joka alkoikin mahtipontisesti ja voimakkaana. Miehen ääni siis tuntui olevan kunnossa.
 |
| Taustascreeni ei tahtonut pysyä Eltonin sormien vauhdissa |
Pääpaino koko konsertissa oli luonnollisesti viime vuonna 40 vuotta täyttäneen Goodbye Yellow Brick Road -levyn kappaleissa ja pisimmillään konserteissa on kuultu 28 kappaletta, joka on melkein tuplasti enemmän kuin 15 kappaleen Red Piano -kiertueella. Muutenkin painopiste oli tutuissa ja vieläkin tutummissa kappaleissa. Bändi soitti hienosti ja irtonaisesti ja soundit olivat kohdillaan. Bändistä välittyy tunne, että he vetävät näitä kappaleita ties kuinka monetta kertaa, mutta kyllästyminen ei ainakaan soitossa kuulu.
Lavakattaus oli nyt paljon vaatimattomampi kuin edellisellä kiertueella. Vain valtavan suuri taustascreeni, jolle näytettiin karaokevideon tyylisiä kuvia ja välillä Eltonin viliseviä sormia pianon koskettimilla sekä maestron nuoruuden kuvia. Tällä kertaa ei nähty mitään ylimääräistä rekvisiittaa, kuten valtavia puhallettavia fallossymboleina toimivia banaaneja ja jäätelötuutteja puhumattakaan "maitoa" ruiskivista valtavista rinnoista lavan yllä.
Ehkä 25 biisiä ja ja kaksi ja puoli tuntia Elton Johnia oli sittenkin vähän liikaa. Esitysten mahtipontisuus alkoi puuduttaa varsinkin, kun levyversioina hyvinkin herkät ja sielukkaat kappaleet esitettiin turboahdettuina voimaballadeina ja suurella paatoksella. Elton selvästi mahtailee pianovirtuositeetillaan ja lauluäänellään. Kieltämättä vahvahan hänen äänensä edelleen on ja hänestä huokuu jopa poikamaista elämäniloa. Osalle yleisöstä olisi riittänyt vähempikin, siksi nopeasti permanto alkoi jo tyhjentyä setin loppupuolella. Vieressämme istunut vanhempi pariskunta poistui jo muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen - mitä lie olivat tulleet kuuntelemaan? Toki konsertilla oli huippuhetkensäkin, joka monille näytti olevan encorena kuultu iänikuinen Crocodile Rock. Minulle huippuhetkiä olivat ehkä pitkän ja räiskyvän pianointron aloittama Rocket Man sekä kiertueen nimikkobiisi Goodbye Yellow Brick Road.
Tämän kertainen Elton John -kokemus ei siis ollut yhtä hieno ja viihdyttävä kuin edellisellä kerralla. Suurin syy oli kyllä konsertin viivästynyt alku ja liiallinen kesto. Osansa tähän oli kyllä myös istumapaikoillamme areenan takaosassa, jonne esiintyjät jäivät melko etäisiksi. Kaiken kukkuraksi ilta venähti vielä niin pitkälle, että myöhästyimme viimeisestäkin bussista ja ratikasta ja jouduimme tihkusateessa kävelemään majapaikkaamme Helsingin keskustaan.
Setlist:
Funeral for a Friend/Love Lies Bleeding
Bennie and the JetsCandle in the Wind
All the Girls Love Alice
Levon
Tiny Dancer
Believe
Daniel
Philadelphia Freedom (Elton John Band song)
Goodbye Yellow Brick Road
Rocket Man (I Think It's Going to Be a Long, Long Time)
Hey Ahab
I Guess That's Why They Call It the Blues
The One
Your Song
Burn Down the Mission
Sad Songs (Say So Much)
Sorry Seems to Be the Hardest Word
Don't Let the Sun Go Down on Me
The Bitch Is Back
I'm Still Standing
Your Sister Can't Twist (But She Can Rock 'n Roll)
Saturday Night's Alright for Fighting
Encore:
Sacrifice
Crocodile Rock
THE ELTON JOHN BAND:
Davey Johnstone — Musical Director, Guitars, Mandolin, Banjo, Vocals
Matt Bissonette — Bass Guitar, Vocals
Kim Bullard — Keyboards
John Mahon — Percussion, Drums, Vocals
Nigel Olsson — Drums, Vocals
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti