Sibeliustalo, Lahti 4.12.2011
Ammattiyhdistyksemme teki joulumatkan pidennetyksi viikonlopuksi Berliiniin. Matkalta paluupäivälle osui Lahden Sibeliustalolle tämä mielenkiintoinen ja "pakollinen" konsertti. Kun yliopistomme kulttuuritoimikinta teki bussimatkan konserttiin, oli mahdollista lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Jäimme siis muutaman muun Berliininmatkalaisen kanssa yhteiskuljetuksesta Lahteen jatkaaksemme konsertin jälkeen matkaa kulttuuritoimikunnan kyydissä. Sibeliustalolle saavuimme jo pari tuntia ennen konsertin alkua. Nälkäkin jo oli, mutta lähistön ravintolat osoittautuivat olevan sunnuntai-iltana suljettuina. Siis Sibeliustalolla aikoja sitten loppuunmyyty konsertti ja lähistön ravintolat kiinni! No ei siinä sitten auttanut muukuin ajella kimppataksilla edestakaisin keskustaan ja käydä sielää syömässä.
Buena Vista Social Club oli aikoinaan arvostettu musiikkiklubi Kuuban pääkaupungissa Havannassa. Klubi jouduttiin kuitenkin Kuuban vallankumouksen myötä lopettamaan. Useimmat klubilla soittaneet muusikoista eivät pystyneet enää harjoittamaan ammattiaan Kuubassa. Kunkin oli yritettävä tulla toimeen kengänkiilloittajina, kaupan kassoina ja kuka mitenkin.
1990-luvun lopussa Yhdysvaltalainen kitaristi ja maailmanmusiikin harrastaja Ry Cooder matkusti Kuubaan ja keräsi yhteen kaikki elossa olevat vanhat Buena Vista -muusikot. Kasaan saatu ryhmä levytti albumi ilmestyi 1998. Levystä tuli heti sekä kriitikko-, että myyntimestys. Se voitti Grammyn "parhaana levynä" ja möi 5 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Vuonna 2000 ilmestyi Wim Wenders ohjaama yhtyeestä kertova klassikoksi ja kultturiteoksi kiitetty elokuvan.
Levyn julkaisun jälkeen, alkuperäinen kokoonpano soitti vain kaksi keikkaa, olihan osa heistä jo yli yhdeksänkymmpisiä. Viime vuosina alkuperäiset jäsenet ovat vähentyneet yhtyeessä, mutta koska se ei ole tapahtunut yhdessä rysäyksessä, orkesteri on pysynyt kasassa ja se on saanut koko ajan uutta verta, mikä osoittaa kuubalaisessa kansanmusiikissa ihailtavaa jatkuvuutta vanhalta uudelle muusikkopolvelle.
Lahdessa esiintyi Omara Portuondon johdolla soittava Orquesta Buena Vista Social Club, johon laulajana toimivan Omaran lisäksi kuuluu vanhoista, Wendersin elokuvassakin esiintyneistä Buena Vista -muusikoista trumpetisti Guajiro Mirabal, pasunisti ja musiikillinen johtaja Agua Ramos sekä laud-soitinta (luuttu) soittava, Omara Portuondon aviomies Barbarito Torres. Nykyiseen kokoonpanoon on otettu mukaan nuorempia, erittäin taitavia muusikoita ja alkuperäisen, edesmenneen solistin Ibrahim Ferrerin paikan perinyt päävokalisti Carlos Calunga. Calunga selviytyikin komeasti tehtävästään ja myös nuorten muusikoiden virtuositeetti pääsi valloilleen konsertin alkuosassa. Pianisti Ronaldo Lunan improvisaatioilla luulisi aukeavan minkä tahansa Jazzklubin ovet. Nuorten muusikoiden mukaan tulon myötä hyväntuulisuus on säilynyt, mutta esiintymiseen on tullut uutta energisyyttä.
Orkesterin sielu ja tähti on kuitenkin itseoikeutetusti 81-vuotias veteraanilaulajatar Omara Portuondo. Monikulttuurilliseen perheeseen vuonna 1930 syntynyttä Omara Portuondoa on kutsuttu Kuuban Edith Piafiksi. Portuondon ilmaisuvoimainen, elämän eri sävyt sisältävä ääni sekä vaikuttava lavakarisma ovat saaneet osakseen varauksetonta ihailua ympäri maailmaa. Suomessa Portuondo on konsertoinut useaan kertaan 2000-luvulla. Siteet Suomeen ovat olleet vahvat jo ennen tätä, sillä Portuondo konsertoi maassamme useita kertoja jo 1970-luvulla, Jyväskylässäkin kuulemma useita kertoja. Onpa hän 70-luvulla levyttänytkin Suomessa. Love Records julkaisi Portuondon ja Martin Rojasin yhteisen levyn, jonka tuotti Portuondon ystävä Otto Donner. Tuon tyylinen musiikki kuitenkin assosioitui siihen aikaan ainakin meikäläisen rock-nuorukaisen mielessä lähinnä poliittisen laululiikkeen gengreen (Agit Prop, Kom-teatterin kuoro yms.), joka ei silloin lainkaan kiinnostanut eikä sytyttänyt.
Konsertin alussa meininki vaikutti melko viilelältä ja steriililtä jo arvokkaan miljöönkin takia. Saattoi siinä kyllä matkaväsymykselläkin olla vaikutuksensa, kun ei oikein jaksanut innostua. Soitto oli toki erittäin taitavaa ja rytmit tarttuvia. Salin loistava akustiikka sai jokaisen soittimen ja kilkuttimen kuulumaan ja Pedro Pablon pystybassokin soi todella hienosti ja matalimmat äänet suorastaan tärisyttivät koko salia. Äänentoisto Sibeliustalossa onkin aivan eri planeetalta kuin jossain Hartwall-areenalla.
Pitkään jatkuneen suuren suosion myötä orkesterin ohjelma on hioutunut niin rutiiniksi, ettei siinä oikein ollut aistittavissa hikeä tai riskien ottamista. Orquesta soittikin melko pitkään solistiensa Carlos Calungan ja naispuolisen taustalaulajan Idania Valdés'n laulun ja tanssahtelun johdattamana. Valdesin salsa-kuviot olivatkin vauhdikkaita lanteiden pyöriessä hyvinkin seksikkäästi ja kuubalaisesti. Erittäin taitavia sooloja loihtivat Rolando Luna pianostaan ja Barbarito Torres Laud -kielisoittimestaan. Myös rumpalit La Noche, Filiberto Sanchéz ja Angel Terry pääsivät kukin sooloilemaan energisesti ja mukaansa tempaavasti. Solistit koettivat parhaansa saadakseen yleisön taputtamaan tahtia ja ylös tuoleistaan, mutta järjestyksenvalvojat komensivat ihmisiä takaisin istumaan! Muutenkin Sibeliustalon virkailijat tuntuivat turhan tiukkapipoisilta mm. vahtiessaan kuvaamista. He kävivät minuakin kieltämässä kuvaamasta kännykällä. Aivan turhaa niuhottamista nykyaikana, jolloin melkein kaikilla on vähintään kännykkäkamera mukanaan. Sain kuitenkin otettua ylläolevan otsikkokuvan. Parin kohtuullisen tuntemattoman biisin jälkeen kuultiin muutamia hittejä ja yleisö lämpeni heti . "De Camino A La Verada" ja koko yhtymän ruumiillistuma "Chan Chan" sytyttivät Finlandia-talon lopullisesti ja lämpimät kuubalais-rytmit valtasivat koko salin.
Oikeastaan koko konsertti alkoi uudestaan puolivälissään itse Omara Portuondon saapuessa lavalle. Ensin näytti, että hän ei pääse edes kunnolla liikkumaan ja olisi tarvinnut rollaattorin avukseen. Mutta mikin varteen päästyään hänen äänensä vakuutti yhä. Ääni oli nuorekas ja voimakas, vaikka hiukan horjahtelikin välillä. Omara varasti lavalle noustessaan karismallaan koko shown, ja sai lopulta koko salin tanssimaan aina parvia myöten. Tämä täti on maailmanluokan diiva ja ottaa yleisönsä vaikka väkisin. “Kuuban Piaf” vilautteleli sääriään, kujeili muusikoiden, varsinkin pianisti Ronaldo Lunan kanssa ja tanssahteli nuorempien solistien kanssa. Tähän asti jäykähkö yleisö sulikin juuri Portuondon ja orkesterin vanhojen herrojen esiintyessä – heissä kiteytyy Buena Vista Social Clubin syvin olemus. Portuondon laulamat kappaleet olivat enimmältään hivelevän kauniita balladeja - boleroja, mutta pystyi hän vauhdikkaampaankin menoon ikäisekseen varsin vetreästi. Portuondo sanoo Rytmi-lehden haastattelussa: “Esitämme tyypillistä trova-nimistä kansanlaulua, joka on maamme ‘antiikkista’ musiikkia ja jatkamme sen perintöä, koska se on hyvänlaatuista. Esimerkiksi lauluni jonka nimi on Veinte Anos, on vuodelta 1930. Laulan myös modernia trova-laulua levyilläni.”
Omara poistui vielä lavalta ja orkesteri jatkoi nuorempien solistien kanssa. Yksi hauska episodi nähtiin, kun Barbarito Torres soitti sooloa Laudillaan ja solisti Carlos Calunga alkoi laulaa kesken soolon. Tästä Torres (muka) suuttui ja työnsi soittimen solistin käteen elehtien, että soitapa sitten itse. Calunga näppäili soittimesta yhtä säveltä, kunnes Torres komensi Calungan taakseen pitelemään soitinta. Torreshan soitti selkänsä taakse ihan komean soolo! Showtahan tuo tietenkin oli, mutta yleisöllä oli hauskaa. Omara palasi vielä encoren ajaksi lavalle ja sai olemuksellaan, laulullaan ja huudahduksillaan yleisön aivan villiksi.
Konsertin kappaleista Portuondolla oli oma suosikkinsa. Se oli toisen kuubattaren Maria Teresa Veran säveltämä Veinte años.Muita tuttuja Beuena Vista biisejä illan aikana kuultiin runsaaasti, mm. Can Can, Dos Gardenias sekä Candelas.
Melko rankan Berliininmatkan (olimme lähteneet Jyväskylästä bussilla Helsinkiin edellisenä keskiviikkona puolilta öin ja Berliinin kone lähti klo 7.00 torstaiaamuna) jälkeen Omara sekä vanhat ja nuoremmat Buena Vista -muusikot saivat karismaattisesti ja ammattitaitoisesti rakennetulla showllaan ja letkeällä musiikillaan hyvälle tuulelle. Loppumatkan Jyväskylään meni väsymyksestä huolimatta varsin rattoisasti kuubalaismelodioiden soidessa mielessä.
Omara Portuondo - Lead Vocal
Guajiro Mirabal - Trumpet
Jesús “Aguaje” Ramos - Musical Director, Trombone & Vocal
Barbarito Torres - Laud
Pedro Pablo - Double Bass
La Noche - Bongos
Idania Valdés - Vocal & Minor Percussion
Rolando Luna - Piano
Filiberto Sanchéz - Timbales
Angel Terry - Congas
Carlos Calunga - Vocal
Luis Alemany - Trumpet
Guajirito Mirabal - Trumpet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti