Tuomari (Hande) Nurmio on yksi merkittävimpiä suomalaisia laulaja-lauluntekijöitä. Hänen "rasitteenaan" on ollut kova hinku uusiutua ja yllättää jokaisella levyllään (vähän Neil Youngin malliin). Siksi suosio ja levymyynti ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Nurmion tuotannon laajuudesta ja monimuotoisuudesta saa hyvän kuvan v. 2010 miehen 30-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistulla seitsemän levyn CD-Boxilla Dumari - raskauttavaa todistusaineistoa 1979-2009. Boxilla kappaleet on ryhmitelty sanoitustensa mukaan kuuteen "arkkityyppiseen" aihepiiriin. Juuri tuon aihepiireittäisen jaottelun ansiosta Nurmion tuotanto jäsentyy tällä kokoelmalla aivan uudella tavalla ja jatkuva uudistuminen näyttäytyy panoraaman omaisesti järkevänä ja johdonmukaisena. Lisäksi viime vuonna ilmestyi elämänkertateos Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan (WSOY) ja tupla-DVD kokoelma miehen live-esiintymisistä otsikolla Dumari Elää, potkii ja puree: Huutoa ja Hakkausta 1990 - 2010.
Tuomari Nurmio on siis edelleen hyvin ajankohtainen artisti, tekihän hän viime vuonna myös uuden levyn "Paratiisin puutarha", joka rankattiin yhdeksi vuoden parhaimmista. Uuden levyn tekemisen pontimena ovat varmasti toimineet nuo edellä mainitut kokoelma- ja elämänkertateokset: "Tällainen boxi vois helposti olla hautakivi polun päässä. Siks tarvitaan vielä ylösnousemus ja iankaikkinen elämä paratiisin puutarhassa", on Nurmio itse todennut. Uusi levy on hyvällä tavalla selvästi "kaupallisempi" kuin monet aikaisemmat levytykset ja ehkä oudonkin seesteinen, iloinen ja rento. Musiikki levyllä on lattari/etno/orientaalivaikutteista ja hyvinkin svengaavaa, mitä Nurmio on aikaisemmin jopa tietoisesti pyrkinyt välttämään. Sanoitukset ovat edelleen nerokkaan puhuttelevia. Nurmion oman määritelmän mukaan niillä pyöritellään erilaisia näkökulmia rakkauden olemukseen. Levyllä on myös jo tutuksi tullutta Dumarin "nyrjähtänyttä" ja vähän hullua otetta.
Edellä mainitussa elämänkertateoksessa Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan kuvataan Paratiisin puutarha -albumia seuraavasti: "Albumilla yhdistyvät monet eri levyillä pyöritellyt asiat. Itämaiset vaikutteet, jotka ovat jääneet pysyväksi osaksi Nurmion musiikkia, muistuttavat Kinaporin kalifaatista. Mukana on Tanssipalatsin ja Karaokekuninkaan kepeää tanssittavuutta ja romantiikkaa, Tangomanifestin lattarifiiliksiä, Kuun rytmibluesia, Luuta ja Nahkaa -levyn tummia tunnelmia ja tylyä huumoria, Hullun puutarhurin jylhiä visioita. Kolmentoista naulan ja Onnen numeron twang-kitara tuo mieleen jopa Köyhien ystävät." Tuomari Nurmion tuotantoon perehtyneen on helppo yhtyä tuohon kuvaukseen. Levyllä voisi sanoa olevan mukana rhythm & bluesia, ja funkkya, mutta myös laveasti World music -vaikutteita - orientaalisia, länsiafrikkalaisia, karibialaisia ja kuubalaisia aineksia. Näitä ei kuitenkaan ole hyödynnetty puhdasoppisesti eikä välttämättä kovin tietoisestikaan.
Jyväskylän Kesän tapahtumateltan konserttia varten tämä suomirockin legenda oli koonnut ympärilleen (yhtä miestä lukuun ottamatta) levylläkin soittaneen bändin, joka on aikaisemmin nähty livena vain yksityisillä Nurmion 60-vuotisjuhlilla marraskuussa 2010. Paratiisin puutarhaorkesterissa soittivat: Hande Nurmio (laulu), Miikka Paatelainen (kitara), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut), Zarkus Poussa (lyömäsoittimet), Okke Komulainen (koskettimet), Antti Hynninen (saksofoni), Juho Viljanen (pasuuna), Janne Toivonen (trumpetti). Tällä kokoonpanolla keikka oli ainut laatuaan. Tämän takia Jyväskylän konsertti myös taltioitiin, sillä näillä huippumuusikoilla on sen verran vientiä, että tällaista määrää musiikin ammattilaisia ei yleensä saada yhteen. Tässä kokoonpanossa kohtasivat sukupolvet ja tulevaisuuden tähdet. Tuomari Nurmio ei tänä kesänä muutenkaan turhan ahkerasti esiinny: heinä - elokuussa vain kuusi keikkaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempia, sillä Dumari esiintyy niillä neljässä eri kokoonpanossa.
Edellä kerrotun perusteella oli lupa odottaa todella mielenkiintoista ja antoisaa konsertti-iltaa kesäisellä kampuksella. Konsertissa kuultiinkin uusimman, Paratiisin puutarha -levyn kaikki kappaleet höystettynä muutamalla vanhemmalla, mutta tyyliin istuvalla kappaleella. Tällä keikalla Tuomari ei itse soittanut lainkaan kitaraa, vaan keskittyi pelkästään laulamiseen. Tämä oli minulle oikeastaan melkoinen pettymys, sillä Handen rujon omaperäistä, hullua kitarointia olisi mielellään kuunnellut. Lauluun keskittyminen selittyy kuitenkin sillä, että Paratiisin puutarha -levylläkään ei Hande itse soita kitaraa. Hän on perustellut soittamattomuuttaan sillä, että ei pysty saamaan aikaan tasalaatuista jälkeä, koska soittaa hyvin spontaanisti. Siksi uuden levyn monista päällekkäisäänityksistä olisi tullut erittäin hankalia. Miikka Paatelainen hoiteli sitten levyn kaikki kitaraosuudet Nurmion antamien esimerkkien ja ohjeiden mukaisesti.
 |
| Miikka Paatelainen, gr |
Uusimman levyn kappaleita ei soitettu samassa järjestyksessä kuin ne levyllä ovat. Konsertti käynnistyi utuisesti svengaavalla kappaleella Rakkautta rahalla et saa. Sitä seurannut Kolmetoista naulaa kertoo henkipatosta, joka joutui kirjautumaan väärillä nimillä matkustajakoteihin ja odottelemaan revolveri tyynyn alla junan vihellystä, jotta voisi paeta ikkunasta sen kyytiin. Kappale on selkeästi letkeää hittikamaa, jota jengi voisi rallattaa baareissa.
Groovaavan ja bluesahtavan tanssirallin Ei kukaan pääse pakoon jälkeen kuultu Syyllinen edusti illan rokkaavinta antia, mutta liittyi sanoitukseltaan kiinteästi illan rakkausteemaan: "Tein väärin mutta kadu en. Vaikka saisin elinkautisen. Rakkaus on rikokseni. Siihen olen syyllinen.”.
Pahaa joulua on aiheeseensa (hiljentävä tilitys kipeästä eroprosessista) nähden kepeän keinuva laulu. Laulu on myös julkaistu singlenä, mutta vain digitaalisessa muodossa. Tuomari laulaa karun eleettömästi, lähes puheen omaisesti: "’Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta!’ tekstiviesti mulle toivottaa. Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa, vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan? "
 |
Ensimmäinen uusimman levyn ulkopuolinen kappale oli Arrivedeci Mona. Tällaisena versiona se on peräisin Tuomari Nurmion ja Kongotien orkesterin Tangomanifesti -levyltä. Alunperin kappale on kuitenkin nimeltään Kolmannen linjan Mona-Lisa ja se löytyy Nurmion Alamaailman vasarat -yhtyeen kanssa tekemältä Kinaporin kalifaatti -levyltä. Lattarivaikutteisena versiona tämä Mona sopi illan settiin jo edellä kerrotunkin perusteella. Samoin Ramona on niitä tanssittavimpia Nurmion ralleja. Ankara on illan aikana esitetyistä kappaleista vanhin, sehän löytyy jo Tuomari Nurmion ja Köyhien ystävien levyltä Kohdusta hautaan (1979). Nyt biisi esitettiin kuitenkin hyvin itämaissävyisesti hieman samaan tapaan kuin se on Radio Mafian Live-levyllä Tuomari Nurmio ja Hungry Tribal Marching Band (1992), nyt tosin laulettuna versiona, kun em. oli instrumentaali torvisoittokuntaversio. Ikuisesti minun on julkaistu Hullu puutarhuri -albumilla.
Hunajainen kuu keinui leppoisasti jazz-vaikutteisine puhallinosuuksineen. Singlenäkin julkaistu Onnen numero kulki Miikka Paatelaisen letkeän tyylikkäästi väpättävän kitaratwangin varassa muistuttaen jälleen 70-luvun lopun Köyhien ystävien rautalankafiiliksistä. Konsertin loppupuolen Sähkö! taas poikkesi illan muusta, rennosti svengaavasta linjasta kulmikkaana elektrofunkina, tuoden mieleen Lasten mehuhetken 80-luvulta.
Ilta loppui encorena esitettyyn levyn nimikappaleeseen Paratiisin puutarha, joka oli hyvin levollinen ja rauhallinen lopetus konsertille. Tämä - kuten moni muukin illan lauluista - uskonnollisiakin aineksia ("Ei syntiä eikä syntiinlankeemustakaan voi tuntea silloin, kun rakastaa. Me ollaan uskovaisia, rakkauteen uskotaan. Se tie vie Paratiisin puutarhaan.”) sisältävä laulu jätti hyvän ja seesteisen olon ja yleisö poistui teltasta tyytyväisenä ja kiitollisena kesäiseen yöhön. Tuomari päättikin illan sanomalla "Amen".
Jyväskylän Kesän tapahtumateltan keikka oli varmasti sitä kuulijaystävällisintä ja yleisöön menevintä Tuomari Nurmiota. Tuomari on itse kuvannut ajatteluaan ja tuotantoaan kaksijakoiseksi. "Toinen on piittaamaton Mr. Hyde, joka haluaa soittaa raivokasta, rämisevää, tempoilevaa, nyrjähtänyttä, kuolaavaa ja läähättävää musaa, ja toinen on sosiaalinen Dr. Jekyll, joka haluaa soittaa tanssittavaa musiikkia, jonka hyvä sanoma toivon mukaan tavoittaa yleisön." Tällä kertaa asialla oli selkeästi tuo Dr. Jekyll. Joskus olisi kyllä koettava Nurmio vaikkapa soolokeikalla tai Doc Hillin (= Markku Hillilä, dr.) kanssa Mr. Hydena repimässä kitarastaan rujoa räminää ja tulkitsemassa raivoisasti aivan muita, tutuiksi tulleita ja oudompiakin kappaleitaan - esimerkiksi sellaisia kuin Kurjuuden kuningas, Tonnin stiflat, Luuta ja nahkaa, Rannanjärvi elää!, Lasten mehuhetki jne jne. Tähän iltaanhan nuo kappaleet eivät olisi missään tapauksessa sopineetkaan ...
Lähde ja lainaukset: Jukka Lindfors, Markku Salo, Raimo Pesonen: Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan (WSOY 2010)
Kuvat: ©Kari Jaakonaho
Setlist:
1. Rakkautta rahalla et saa2. 13 naulaa
3. Ei kukaan pääse pakoon
4. Syyllinen
5. Tuomion päivä
6. Pahaa joulua
7. Arrivederci Mona
8. Onnen numero
9. Ankara
10. Lemmensairas
11. Ramona
12. Hunajainen kuu
13. Ikuisesti minun
14. Sähkö!
15. Tulivuori
Encore
16. Paratiisin puutarha
Blogisi on varsinainen aarreaitta! Kiitos!
VastaaPoista