Liljan Loisto, Alamaailman Vasarat Jyväskylän kesän ohjelmateltassa 13.7.2012

Alamaailman Vasarat:Jarno "Stakula" Sarkula (saksofonit, klarinetit, tubax ja erikoispuupuhaltimet), Erno Haukkala (pasuuna, tuuba & piccolopasuuna), Miikka Huttunen (polkuharmooni, piano & melodika), Tuukka Helminen (sello), Marko Manninen (sello), Santeri Saksala (rummut ja lyömäsoittimet)

Minulle ja vaimolleni on muutaman viime vuoden aikana muodostunut lomaperinteeksi vähintään yksi Jyväskylän kesän telttakonsertti. Tällä kertaa valintamme osui 15-vuotisjuhliaan viettävän Alamaailman Vasaroiden ja Liljan loisto -yhtyeiden konserttiin. Edellisenä kesänähän Jyväskylän kesän ohjelmateltassa esiintyi mm. Tuomari Nurmio Paratiisi-orkesterinsa kanssa. Tuomari on tehnyt yhteistyötä ja levyttänytkin myös Alamaailman Vasaroiden kanssa, joten siinäkin mielessä oli odotettavissa kiinnostava ilta.

Konserttipaikka eli yliopiston kampuksen urheilukentälle pystytetty teltta on kasvanut vuosi vuodelta ja tällä kertaa teltta oli ilmeisesti lainattu Keitele Jazzilta. Teltassa olisi tosin ollut tilaa huomattavasti suuremmallekin yleisölle. Tänä iltana teltta ei täyttynyt, mihin varmaan suurin syyllinen edellisen illan loppuunmyyty, tähtiesiintyjillä kuorrutettu UMO Jazz Orchestran Stevie Wonder Night -konsertti.

Puppa J. ja Yona

Illan aloitti kansanmusiikkia, reggaeta ja balkansoundia yhdistelevä Lilja Loisto -yhtye. Yhtyeen rungon muodostavat poppia ja kansanlaulua debyyttilevyllään (Pilvet liikkuu, minä en, 2010) sekoitellut Yona (oik. Johanna Louhivuori) ja laulaja-kitaristina reggaeyhtyeessä Puppa J & Tasottavat sekä hip hop - ja reggae-yhtyeessä Jätkäjätkät  toimiva Puppa J (oik. Janne Siro).

Liljan Loiston esikoisalbumi Takaisin Karjalan maille (2010) sisälsi Karjalaan liittyviä kansanlauluja ja iskelmiä reggae-sovituksilla. Yhtyeen toinen, kuluvana vuonna ilmestynyt Vapauden hurma sisältää hieman tuoreempia takavuosien iskelmiä uudellen sovitettuina. Tuolla levyllä reggae-rytmit ovat jääneet vähemmälle ja tilalle on  tullut monipuolisempia vaikutteita mm. mustalaismusiikista ja balkan-sävyjä.

Tämän illan repertuaari painottui toisen levyn kappaleisiin ja mikäs siinä, kyllähän noitakin raikkaina, uusina sovituksina kuunteli. Yleisökin näytti tykkäävän ja osa tanssi illan aikana aina vaan villimmiksi käyvillä, mitä moninaisinnilla tyyleillä. 

Liljan loiston setissä kyytiä saavat muun muassa Jarno Sarjanen, Mimmi Mustakallio ja Hortto Kaalo. Osa kappaleista toimi yllätyksellisyytensä takia hienosti (Vapaa oon, Kauan sitten), kuultiinpa vuoden 1996 Jasminen esittämä euroviisuviisuhirvitys Niin kaunis on taivas. Osa kappaleista taas oli jo selvästi liian kuluneita (Eeva, Katupoikien laulu) eikä Hanna Ekolan Villihevoset ole juuri muuttunut siedettävämmäksi uudelleen sovitettunakaan. Parhaiten minusta toimi Mimmi Mustakallion suomeksi levyttämä Varkaat kulkurit (Cher: Gypsys, Tramps & Thieves) sekä ehkä setin vaikuttavin esitys romanialaiseen kansanlauluun perustuva Mustalaisen kyyneleet. Näissä Yonan perinaisellinen ääni ja täysin maneeriton fraseeraus pääsivät oikeuksiinsa.

Liljan Loisto: Yona (laulu), Puppa J (laulu, kitara), Matti Pitkänen (viulu, mandoliini), Kim “Kasio” Rantala (urku, haitari), Tatu Rönkkö (lyömäsoittimet), Antti Kivimäki (kontrabasso).

Ainakin minulle illan odotetumpi esiintyjä oli ehdottomasti Alamaailman Vasarat. Yhtye kiinnosti, koska olen aiemmin tutustunut sen tuotantoon oikeastaan vain Tuomari Nurmion kanssa 2003 tehdyn Kinaporin kalifaatti -levyn kautta.

Vasaroiden musiikkia on vaikea määritellä ja sitä onkin yritetty monin tavoin. Yhtyeen johtaja ja saksofonisti Jarno Sarkula on kuvailllut yhtyettään ”fiktiiviseksi kansanmusiikiksi”. Yksi hauskimmista määrittely-yrityksistä on "kebabkosherjazz-filmtrafficpunk". Paras kuvailuyritys taitaa olla väljä "fiktiivinen maailmanmusiikki". Yhtyeen instrumentaalimusiikissa lyövätkin kättä niinkin erilaiset ainekset kuin jazz, itämainen musiikkiperinne, speedmetalli, progressiivinen rock sekä puhtaasti suomalainen melankolia. Soitosta löytyy runsas annos huumoria, mikä tuo mieleen monesti myös Frak Zappan hullut istrumentaalihurjastelut.

Illan keikkaa on hiukan vaikea kuvailla, mutta ajoittain meininki oli todella rajua. Sarkulan Tubax, lattiaan kiinnitetty jättimäinen bassobaritonisaksofoni törähteli matalalta ja kovaa luihin ja ytimiin, jopa munaskuihin saakka. Välillä Sarkula soitti sopraanosaksofonillaan kireitä sooloja. Kaksi metalikitaroita simuloivaa selloa taas toivat mieleen Apocalyptican, mutta soivat ne välillä jopa kauniin pehmeästikin. Koko bändin esittämät uskomattoman huimat kuviot pitää itse kuulla levyltä tai mieluummin livenä. Sanat eivät kerta kaikkiaan riitä !

Vasaroiden illan setlistaa en saanut ylös, koska en tunne kappaleita, enkä Sarkulan spiikeistä aina saanut selvää. Kappaleiden nimet kuitenkin ovat yhtä hulluja ja humoristisia kuin musiikkikin. Mainittakoon esimerkkeinä Riistomaasiirtäjä, Luu messingillä, Haudankantaja, Kyyhylly ja Häntä hellii käärme.

Alamaailman Vasarat Homepage

Kuvat: ©Kari Jaakonaho