The Rolling Stones Olympiastadion 1.8.2007

(Klikkaa kuvaa)

Start Me Up

Let's Spend The Night Together

Rough Justice

All Down The Line

She's So Cold

Love Is Strong

Sweet Virginia

Can't You Hear Me Knocking

Tumbling Dice

- Introductions

You Got The Silver (Keith)

I Wanna Hold You (Keith)

Miss You (to B-stage)

It's Only Rock'n Roll (B-stage)

Satisfaction (B-stage)

Honky Tonk Women (to main stage)

Sympathy For The Devil

Paint It Black

Jumping Jack Flash

Brown Sugar (encore)

http://www.iorr.org/tour05/helsinki.htm

Riihivuori-rock, Muurame 22.7.2007

(Klikkaa kuvaa)

Gary Moore
Zen Cafe
PMMP
Apulanta

Samuli Putro

Myös Popedan piti esiintyä, mutta Pate Mustajärvi sai Matkalla Muurameen sydäninfarktin ja keikka peruuntui.

Zen Cafe

Gary Moore

PMMP

Apulanta

The Who Hartwall Areena, Helsinki 9.7.2007

The Whon runsaan vuoden mittainen maailmankiertue päättyi Helsinkiin 9. heinäkuuta 2007. Edellisen kerran The Who oli esiintynyt Suomessa 40 vuotta aiemmin ja kyllähän näin harvinainen tapaus oli pakollinen koettava. Konsertti sattui vielä siitä mukavaan ajankohtaan, että vaimo täytti ns. pyöreitä 7.7.2007. Olimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ja palasimme sieltä sopivasti pari päivää ennen keikkaa juhlimaan varsinaista syntymäpäivää perheen kesken mm. laivamatkalla Porvooseen ja perheen yhteisellä ravintola-aterioinnilla vanhassa kaupungissa.

The Who on jo 60-luvulla perustettu yhtye ja sen pitkälle uralle on mahtunut paljon menestystä, mutta myös surullisia tapauksia. The Who teki jälkeen paluuta keikkalavoille ja levytysstudioon julkaisten v. 2006 uuden, kriitikoilta melko ristiriitaisen vastaanoton saaneen Endless Wire -levyn 25 vuoden tauon jälkeen.  Alkuperäiskokoonpanosta on elossa enää bändin ehdoton johtohahmo, kitaristi Pete Townshend sekä laulusolosti Roger Daltrey. Alkuperäinen rumpali Keith Moon kuoli jo vuonna 1978 ja alkuperäinen basisti John Entwistle menehtyi v. 2002. Uusimmassa kokoonpanossa rumpalina on Ringo Starrin poika Zak Starkey, bassoa soittaa Pino Balladino. Peten nuorempi veli Simon Townshend toimii toisena kitaristina ja kosketinsoittimissa bändin sointia värittää jo -70 -luvulta saakka mukana ollut John Bundrick.

Lämmittelijänä konsertissa soitti kotimainen, kokoelmalevyn julkaisun myötä paluuta tekevä Havana Black. Sekin tuli kuunneltua, mutta eipä oikein jaksanut innostaa. Nyt tätä kirjoittaessani reilut 3 vuotta myöhemmin en muista tuosta setistä yhtään mitään ...

The Who puolestaan soitti vastoin odotuksiani yllättävän hyvän ja energisen keikan hyvinkin innostuneelle, melko miesvaltaiselle ja iältään enimmäkseen 40+ -yleisölle. The Who:lla voisi sanoa olevan jopa etuna se, ettei se ole tehnyt levyjä sitten 80-luvun eli sillä ei ole juuri muuta ohjelmistoa soitettavanakaan kuin vanhoja hittejään. Konsertti alkoikin vuonna 1965 julkaistulla bändin ensisinglellä I Can't Explain. Voikin kysyä, kuinka monella näin vanhalla bändillä on kanttia aloittaa keikkansa ensisinglellään! Pete Townshend esitti jo ensimmäisessä kappaleessa tavaramerkikseen muodostuneen "tuulimyllykitaran" eli pieksi voimasointuja kitarastaan oikeaa kättä laajassa kaaressa pyörittäen. Muutenkin Townshendin kitarointi oli vaikuttavan rajua ja suurieleistä, kuitenkin ilman turhaa egoilua. Myös solisti Daltrey esitti illan aikana useampaankin kertaan tuttua mikrofoniakrobatiaansa heittelemällä ja pyörittelemällä mikkiään johdon päässä. Daltreyllä vaan meinasi olla ongelmia välillä uhkaavastikin kähisseen äänensä kanssa. Mies veti kuitenkin rutiinilla keikan läpi vitsaillen vain "”this is what you get from singing too much in the rain”. Enempiä ei tarvinnut selitellä - ääni kesti loppuun asti veden ja teen voimalla.

Konsertin soundit olivat melko kovasta volyymistä huolimatta todella hyvät, kirkkaat ja erottelevat. Valoshow oli myös vaikuttava ja välillä ärsyttäväkin kirkkaat spotit ja strobot vilkkuivat niin, että areenan seinillä olleet varoitukset epileptikoille eivat olleet lainkaan liioiteltuja. Taustalla isolla screenillä näytettiin bändin historiaan liittyvää ynnä muuta hyvinkin raisua kuvitusta ja psykedeelisiä, värikkäitä kuvioita. Visuaalinen puolikin oli siis ihan nautittavaa. 

Setlista koostui pääosin vanhoista, tutuista hiteistä, kuten Who Are You, Baba O'Riley ja Behind Blue Eyes. Varsinaisen setin loppuun vielä se ehkä kuuluisin hitti My Generation sekä Won't Get Fooled Again. Uusimmaltakin levyltä kuultiin klassikkobiisien seurassa ihan hyvältä kuulostaneet kolme kappaletta: Fragments,  A Man In A Purple Dress sekä viimeisenä encorena  Tea & Theatre. Varsinkin vanhemmat Townsendin sanoitukset kertovat usein maailmasta teini-ikäisten näkökulmasta ja esimerkiksi ensimmäiseksi Punk-kappaleeksikin sanotun  My Generationin sanat "I hope I die before get old" yli kuusikymppisen Daltreyn suusta eivät ehkä enää kovin uskottavilta tunnu. The Who:han lopetti 60-luvulla shownsa kyseiseen biisiin ja hajotti lopussa soittimensa. Tällä kertaa soittimet kuitenkin pysyivät ehjinä ...

Encorena kuultiin sitten The Kids Are Allright sekä kooste Tommy-oopperasta Pinball Wizardista alkaen. Pete Townshend ei vielä malttanut tuohon lopettaa, vaan lauloi vielä yksin akustisen kitaran kanssa uusimmalta levyltä kappaleen Tea & Theatre.

Kuten jo alussa totesin konsertti oli yllättävän hyvä ja jäi mieleen ehdottomasti kokemisen arvoisena ja miellyttävänä elämyksenä. Olihan se myös harvinainen tilaisuus nähdä tällaiset suuret ja pitkän linjan legendat elävinä lavalla. Pete Townshend kysyi konsertin alussa, moniko oli paikalla Helsingin konsertissa silloin 40 vuotta sitten ja muutamia käsiä nousikin. Lopussa mies lupaili, ettei teidän tarvitse seuraavaa kertaa odottaa 40:ää vuotta. Kukapa tietää, vaikka tulisi vielä tilaisuus nähdä The Who toistamiseenkin  Helsingin areenalla.

Setlist:

1. I Can't Explain
2. The Seeker
3. Anyway Anyhow Anywhere
4. Fragments
5. Who Are You
6. Behind Blue Eyes
7. Real Good Looking Boy
8. Baba O'Riley
9. Relay
10. Drowned
11. A Man In A Purple Dress
12. You Better You Bet
13. My Generation
14. Won't Get Fooled Again

Encore

15. The Kids Are Alright16. Tommy-medley: Pinball Wizard/Amazing Journey/Sparks/See Me, Feel Me/Listening To You
20. Tea & Theatre

The Who:

Roger Daltrey, Harmonica, Vocals, Guitar
Pete Townshend, Vocals, Guitar
John Bundrick, Piano, Keyboards
Pino Palladino, Bass
Zak Starkey, Drums
Simon Townshend, Backing Vocal, Guitar

Warm Up: Havana Black

Plaza: The Who päätti kiertueensa komeasti Helsinkiin
The Who, Havana Black  Noise.fi
The Who Hartwall Areenalla Jake Keronen Classic Rock Suomi -Web Magazine
The Who Official Band Website

Eric Clapton, Hartwall Areena, Helsinki 31.7.2006

Setilist:

Pretending

I Shot The Sheriff

Got To Get Better In A Little While

Old Love (with Robert Cray)

Everybody Oughta Make A Change

Motherless Children

sit down set

Back Home

I Am Yours

Nobody Knows You When You're Down And Out

Running On Faith

After Midnight

Little Queen Of Spades

Further On Up The Road

Wonderful Tonight

Layla

Cocaine

Encore

Crossroads (with Robert Cray)

Eric Clapton - kitara ja laulu

· Doyle Bramhall II - kitara ja taustalaulu

· Derek Trucks - kitara

· Chris Stainton - kosketinsoittimet

· Tim Carmon - kosketinsoittimet

· Willie Weeks - basso

· Steve Jordan - rummut

· The Kick Horns (Simon Clarke, Roddy Lorimer, ja Tim Sanders) - torvet

· Michelle John - taustalaulu

· Sharon White - taustalaulu

Warmup: Robert Cray Band

Melko kriittinen Jan M. Ekbladin arvio Classic Rock Suomi Web Magazinessa

Procol Harum, Järvenpään Puistoblues, 1.7.2006

Olimme jo pitkään toivoneet näkevämme yhden nuoruutemme (ja yhä vieläkin) suurimmista bändisuoskikeistamme. Riemu olikin suuri, kun tuli tieto, että Procol Harum tulee esiintymään Järvenpään Puistobluesin pääkonserttiin Järvenpään Vanhankylän- niemessä.

Olimme kerran aiemmin käyneet Puistobluesissa (3.7.1999) jolloin konsertin alku viivästyi rankkasateen vuoksi. Silloin kuin ihmeen kaupalla vältyimme kovin pahalta kastumiselta. Tällä kertaa ei ollut sateesta tietoakaan, vaan sää oli loistava, helteinen ja aurinkoinen. Samalla reissulla olimme seuraavana päivänä menossa lomamatkalle Riikaan ja yövyttyämme Hotelli Vantaalla oli suunnattava Tampereelle, koska Ryan Airin lento lähti sieltä samana iltana (2.7.).

jatkuu ...

Procol Harum Setlist:

Bringing Home The Bacon

Pandora's Box

The VIP Room

All This and More

Homburg

Simple Sister

Toujours l'Amour

An Old English Dream

Beyond the Pale

One Eye on the Future

Something Following Me

Whaling Stories

Conquistador

A Salty Dog

Kaleidoscope

A Whiter Shade of Pale

Procol Harum (UK)

Gary Brooker, piano & voc

Geoff Whitehorn, gr

Mark Brezezicki, drums

Josh Phillips, keyb

Matt Pegg, bass

Norjalaisten ylläpitämältä Procol Harum - fanisivustolta Beyond the Pale löytyy lisää kuvia mm. tältä Järvenpään keikalta. Siinä tosin väitetään paikkana olleen Helsinki.

Muita esiintyjiä pääkonsertissa:

Buddy Gyu (USA)

Buddy Guy, gr & voc

Orlando Wright, bass

Tim Austin, drums

Marty Sammon, keyb

Ric Hall, gr

Tutu Jones (USA)

Tutu Jones, gr & voc

Lavell Jones, dr

William Harris, bass

David "Ruf" Rufner, Hammond, keyb

Pepe Ahlqvist & UMO Jazz Orchestra (FIN)

Jo Buddy & Down Home King III (FIN)

Deep Purple Jyväskylän jäähallissa 31.1.2006

Setlist:

Pictures of Home

Things I Never Said

Wrong Man

Ted The Mechanic

Living Wreck

Rapture Of The Deep

Before Time Again

Mary Long

Contact Lost/Soolo

Well Dressed Guitar

Lazy

Urkusoolo/Perfect Strangers

Junkyard Blues
Kiss Tomorrow Goodbye

Space Truckin'

Highway Star

Smoke On The Water

Speed King

Black Night

Deep Purple:

Ian Gillan, voc
Roger Glover, bass
Ian Paice, dr
Steve Morse, gr
Don Airey, keyb

Perfect Strangers Of Finland (Deep Purple -yhdistys Suomessa) arviot.

Cristmas Is Heavy Jyväskylän Paviljonki Areena 9.12.2005

Asia, Uriah Heep, Dio

Uriah Heep: Bernie Shaw (vocals), Phil Lanzon, (keyboards), Mick Box (guitars) Lee Kerslake (drums), Trevor Bolder (bass)









”Christmas is Heavy” marssittaa lauteille kolme raskaan rockin kärkinimeä
samana iltana (Jyväskylä Paviljongin tiedote 4.10.2005)

Asia:

Wildest Dreams
The Silent Nation
Time And Time Again
What About Love
A Long Way From Home
Sole Survivor
Heat Of The Moment

Uriah Heep:

So Tired
Cry Freedom
Falling In Love
Words In The Distance
Between Two Worlds
Sweet Lorraine
Sunrise
Return To Fantasy
Gypsy
Easy Livin'
Lady In Black

Dio:

Tarot Woman
Voodoo
The Eyes
Stand Up And Shout
Holy Diver
Gypsy
Caught In The Middle
Don't Talk To Strangers
Rainbow In The Dark
Gates Of Babylon
Heaven And Hell
Man On The Silver Mountain
Catch The Rainbow
Long Live Rock 'N' Roll
The Last In Line
We Rock

Heepfiles.net

The Official Website of Uriah Heep

DIO / RonnieJamesDio.com - Official Site of Ronnie James Dio

ASIA Featuring John Payne - Classic Rock

Phil Collins, First Final Farewell Tour, Hartwall Areena, Helsinki 14.10.2005

100 miljoonaa sooloalbumia myynyt ja 7 Grammy-palkintoa voittanut Phil Collins aloitti 2004 kiertueensa "First Final Farewell Tour", jonka ainoa pysähdyspaikka Pohjoismaissa sinä vuonna oli Tukholma. Tällä kertaa supertähden kiertue laajeni myös Suomeen. Kiertueen nimi on ironisesti "Ensimmäinen lopullinen jäähyväiskiertue".

Monipuolinen ja tuottelias Phil Collins on yksi aikuisen poprockin suurnimistä. 30 vuotiseen uraan on mahtunut toimintaa rumpalina, laulajana, säveltäjänä ja tuottajana.

Phil Collins aloitti progressiivisen rockin mammutin Genesiksen rumpalina 1970. Solisti Peter Gabrielin jätettyä brittiyhtyeen 1974, Collins toimi laulajana vuoteen 1995. Genesiksen rinnalla alkoi menestyksekäs sooloura: 1981 ilmestyi ensimmäinen oma albumi ”Face Value”, joka sisälsi jättihitin "In The Air Tonight". 80-luvulla singlelistojen kärkeä komistivat myös “You Can’t Hurry Love”, ”Against All Odds (Take A Look At Me Now)”, ”Easy Lover”, ”One More Night”, ”Groovy Kind Of Love” ja ”Two Hearts”. 1984 ja 1990 välillä Phil Collinsilla oli peräti 13 Top 10 hittiä USA:ssa. Myös vuonna 2002 ”Can’t Stop Loving You” oli massiivinen hitti yhdysvaltalaisilla radioasemilla.
  
...

Setlist

Drum Intro
Something Happened On The Way To Heaven
Against All Odds (Take A Look At Me Now)
Don't Lose My Number
One More Night
Can't Stop Loving You
Hang In Long Enough
True Colors
Come With Me
Another Day In Paradise
We Wait And We Wonder °
Separate Lives
In The Air Tonight
Dance Into The Light
You Can't Hurry Love
Two Hearts
Wear My Hat
Invisible Touch
Easy Lover
Sussudio

Encores :
Always
It's Not Too Late
Drum Thing
Take Me Home

The Band:

Phil Collins : lead vocals, drums
Brad Cole : keyboards
Daryl Stuermer : lead guitar
Ronnie Caryl : rhythm guitar
Chester Thompson : drums
Luis Conte : percussion
Leland Sklar : bass guitar

The Singers

Amy Keys : backing vocals (lead on "Separate lives" & "Easy Lover")
Arnold Mc Culler : backing vocals (lead on "Separate lives" & "Easy Lover") *
Lamont Van Hook : backing vocals (lead on "Easy Lover")
Lynn Fiddmont-Lindsey : backing vocals
Connie Jackson-Comegys : backing vocals
Bill Cantos : backing vocals

The Vine Street Horns

Harry Kim : trumpet (solo on "Come With Me")
Gerald Albright : saxophone
Daniel Fornero : trumpet
Arturo Velasco : trombone

Phil Collins Wikipediassa

Phil Collinsin virallinen kotisivu


http://www.genesis-news.com/c-Phil-Collins-First-Final-Farewell-Tour-2005-report-s31.html

Keitelejazz, Äänekoski 20.7.2005

Dave Weckl Band (USA)
(Dave Weckl - drums; Tom Kennedy - bass; Steve Weingart - keyboard; Gary Meek - sax)

John Abercrombie Quartet  (USA)

(John Abercrombie -  gr, Mark Feldman - viulu, Marc Johnson - bass; Joey Baron - drums)

Louis Sclavis Big Napoli (FRA)

Keitelejazz 2005 Suomijazz-verkkolehden artikkeli

Dave Weckl - Drummer, Composer, Producer. The Official Site

Dave Weckl, drums

Dave Weckl Band

Gary Meek - sax

John Abercrombie Quartet

Louis Sclavis Big Napoli

Tom Kennedy - bass

Pari itse kuvaanmaani pätkää Dave Weckl Bandin setistä:

Dave Weckl'n soolo:

Steve Weingartin pianosoolo:

Deep Purple, Miljoonarock, Tuuri 21.5.2005

Ainakin seuraavat kappaleet kuultiin:

Silver Tongue
Strange Kind Of Woman
I Got Your Number
Demon's Eye
Contact Lost/he Well-Dressed Guitar (Steve Morse Soolo)
Don Airey kosketinsoitin soolo
Perfect Strangers
Highway Star
Space Truckin'
Smoke On The Water 
Speed King
Lazy
Hush
Black Night

Arvio Heikki Heino Perfect Strangers Of  Finland -sivustolla