Jukka Gustavson @ Street Level, Jyväskylän kesä, Yliopiston juhlasali 10.7.2022

Jukka Gustavsonin Street Level yhtye on  perustettiin v. 2017 muutamaa yhteistä esiintymistä varten. Siitä kuitenkin alkoi pitempi aikainen yhteistyö luonnollisena jatkeena. Nimeksi valittiin rumpali Thomas Törnroosin ehdottamana ”Street Level” koska ensimmäinen konsertti oli katutasossa Porvoon Kahvila Rongossa. Jukka Gustavsonhan tunnetaan erityisesti suomiprogen pioneeriyhtye Wigwamista, jonka ensimmäisen kokoonpanon urkurina hän tuli tunnetuksi. Gustavson toi aikoinaan Hammond B3 sähköurkua Suomeen ja sen luihin ja ytimiin käyvät soundit ovat jääneet lujasti muistiini, joten niitä jäi kyllä kaipaamaan nytkin. Jukka Gustavson onkin keskeinen henkilö suomalaisen progressiivisen rockin (Wigwam), fuusiojazzin (Organ Fusion Band) ja bluesin (SF-Blues, Ilkka Rantamäki & Bluesbrokers) saralla. Toki hän on tehnyt paljon muutakin, mm. soolotuotantoa aina tanssiteatterimusiikista filosofisiin elämänpohdintoihin. Itse olenkin viimeksi nähnyt ja kuullut Gustavsonin urkujen takana ja laulamassa SF-Blues-yhtyeen kanssa Konnevedellä Häyrylänranta Bluesissa 2009. Silloisessa kokoonpanossa oli mukana muitakin suomirockin legendoja mm. Jukka Tolonen ja Eero Raittinen.

Jukka Gustavson & Street Levelin musiikkityylin perustana ovat progressiivinen rock, fuusiojazz ja funk, mutta myös 70-luvun popmusiikki. Musiikissa on myös runsaasti tilaa luovalle improvisoinnille. Yhtyeen muodostavat laulaja-kosketinsoittaja Jukka Gustavson, basisti Jan-Olof Strandberg sekä rumpali Thomas Törnroos. Yhtyeen ensimmäinen levy Natural High julkaistiin vuonna 2021. Enimmäkseen instrumentaaleja sisältävällä levyllä Gustavson soittaa urkuja, mutta tällä kertaa urut oli korvattu sähköpianolla ja syntikalla.

Täsmälleen klo 18.00 yhtye marssi lavalle ja Gustavson ilmoitti, että olemme täsmällisiä, koska soittoaikamme on rajallinen, sillä seuraavan esiintyjän (Linda Fredriksson & Juniper) on päästävä roudaamaan  kalustonsa lavalle. "Tällä kertaa ei siis tule akateemista varttia". Konsertin kestoksi olikin jo ennakkotiedoissa ilmoitettu 75 minuuttia.

Ensimmäisen kappaleen Gustavson spiikkasi kertomalla, että tämä kappale on vuodelta 1972 ja voitte miettiä, minkä yhtyeen tuotantoa se on. Kappale oli Stone flower, jonka alkuperäinen instrumentaaliversio on Antônio Carlos Jobimin samannimiseltä levyltä vuodelta 1970 ja sen on versioinut myös Santana levyllään Caravanserai vuodelta 1972. Kappale olikin heti melkoista rytmi-iloittelua basistinkin lyödessä tahtia basson kieliä taputtamalla. Strandberg kuulemma omaksui aikanaan ensimmäisten suomalaisten joukossa bassokitaran slap-soittotyylin ja antoi siitä nytkin maukkaita "peukkubasso" makupaloja. Strandberg tunnetaan myös pystybasson taitajana, mutta tällä kertaa ei "iso viulu" ollut mukana.

Myös Törnrosin rumputyöskentely oli koko illan erittäin monipuolista ja mielenkiintoista. Hän olikin sijoittuneena pienehköine rumpusetteineen aivan etualalle, joten hänen työskentelyään oli helppo seurata. Pitkässä, Gustavsonin pianosta löytyneiden rumpusoundien aloittamassa soolossa pienen rumpusetin kaikki osat mikrofonijalustoja myöten käytettiin hyväksi. Välillä rumpuja raavittiin kynsillä ja kyynärpäällä rumpukalvoja painamalla muutettiin sävelkorkeutta. Myös Gustavsonin piano- ja kosketinsoitintyöskentely oli nautittavaa kuunneltavaa ja laulukin sujui yllättävän hyvin.

Kaiken kaikkiaan ilta sisälsi erittäin nautittavaa ja monipuolista musiikkia! Bändin ja sen jäsenten omien kappaleiden (mm. Natural High-albumin  Downtown Jungle ja First Love sekä Jan-Olof Strandbergin loistavan sävellyksen The Searcher) lisäksi kuultiin muutamia, yllättäviäkin, covereita. Avauskappaleen lisäksi kuultiin varsin funkyna versiona Zombiesin She's not there, jonka myös Santana on levyttänyt v. 1977.  Billy Joel -bravuuri Honesty on meikäläisen makuun hieman liian imelä, mutta ihan kelpo versio siitäkin kuultiin. Sen sijaan hieno versio Procol Harumin Homburg -klassikosta toi todella nostalgisia fiiliksiä. Siinä tosin kaipasin niitä Hammond urkuja, mutta sen sijaan Gustavson loihti pianostaan maukkaita ja vauhdikkaita oikean käden lurituksia. Vähän odottelin, että bändi olisi versioinut jonkin Wigwaminkin kappaleen, mutta jouduin siltä osin pettymään.

Konsertti loppui yhtä täsmällisesti kuin alkoikin, tasan tunnin ja vartin kuluttua. Gustavson valittelikin, ettei nyt ehditä soittamaan enempää. Ilta oli mainio esimerkki Jyväskylän Kesän monipuolisesta tarjonnasta. Tämän yhtyeen keikka olisi ehkä paremmin sopinut vaikka pienelle, esimerkiksi Jyväskylän Jazzbaarin tapaiselle jazzklubille. Yliopiston juhlasali oli kuitenkin onneksi lähes täynnä, joten tunnelma oli sielläkin kohdallaan. Viihdyimmekin yliopiston juhlasalin tuttuakin tutummassa, mutta hieman steriilissä ympäristössä mainiosti. Musiikkia olisi kyllä mielellään kuunnellut pitempäänkin, mutta tällä kertaa näin. Konsertin jälkeen lähdimme vaimon kanssa pienelle terassikierrokselle. Myös Jyväskylän sataman laivaravintolat tuli tänäkin kesänä ainakin kerran koluttua. 

Bändin kokoonpano:

Jukka Gustavson; laulu & kosketinsoittimet

Jan-Olof Strandberg; basso

Thomas Törnroos; rummut

Dumari & Spuget Jyväskylän kesä 9.7.2014

Dumari & Spuget:

Tuomari Nurmio [laulu],

Markku Hillilä [rummut],

Mitja Tuurala [basso]
Miikka Paatelainen [kitara]

Tavaksemme on muodostunut käydä joka kesä ainakin yhdessä Jyväskylän Kesän järjestämässä telttakonsertissa yliopiston kampuksen kentällä. Tänä kesänä valinta osui jälleen Tuomari Nurmioon, joka esiintyi tällä kertaa kokoonpanolla Dumari & Spuget. Edellinen, erinomainen Nurmio-kokemuksemme oli samassa paikassa kesällä 2011 Paratiisin puutarha -orkesterin kanssa. 

Tuomari Nurmio on  levyttänyt vanhoja ja uusia stadin slangilla sanoitettuja biisejään Dumari & Spuget -kokoonpanolla (Dumari & Spuget, 2013) ja julkaissut samalla konseptilla (tosin puhaltimilla vahvistettuna) myös live-levyn Dumari ja Spuget bailaa (2014). Nurmio itse on sanonut näistä slangisanoituksistaan "Ihme kyllä, vaikka slangia on puhuttu yli sata vuotta niin slangibiisejä ei ole paljon aikaisemmin ollut, vaikka se on vitun ilmaisuvoimainen kieIi. Tämä on kunnianosoitus stadin slangille; skulaa tai delaa!". 

Ennakkoon odotin, että illan setti koostuisi näistä slangibiiseistä, mutta illasta muodostuikin melkoinen klassikko- ja hittikimara. Vasta setin puolivälissä päästiin uuteen Dumari & Spuget- materiaaliin reippaana reggaena tulkitun Skulaa tai delaa -kappaleen myötä. Muut tuon slangi-julkaisun biisejä olivat illan setissä 60-luvun tyyliin soitettu Sniidu friidu,  aina hauska Tonnin stiflat,  sekä hitaana, todella dramaattisen tunteellisesti ja slaavilaisvaikuttein balalaikkakitaroineen vedetty Mutsi mutsi. Tuhma hauva Dumari ja Spuget bailaa -livelevyltä kuultiin Howling Wolf -tyylisenä bluesina. Samalla livelevyllä on illan biiseistä uudelleen julkaistu myös Mammona, Lihava rakkaus ja Paavi roskapankissa.

Oli todella hienoa kuulla livena nostalgisia fiiliksiä opiskeluajoilta herättäneitä Tuomari Nurmio -klassikoita Köyhien ystävien ja Viidennen kolonnan ajoilta, kuten rokkaavana versiona soitettu Älä itke Iines, Aavaa preeriaa, Rion satamassa, Lasten mehuhetki sekä illan huippukohtana  Kurjuuden kuningas. 

Encorena saatiin vielä kuulla Paavi roskapankissa sekä voimakas Dumari -Rap "Aina siis roiskuuu, kun rapparit rappaa, mut kun Dumari tulee, niin Dumari - TAPPAA!!", näytti mallia nykysille räppäripoitsuille.

Tällä kertaa oltiin paljon rokkaavammissa ja "rupisemmissa" tunnelmissa, kuin Nurmion edellisellä Jyväskylän kesän  keikalla, jolloin Paratiisin puutarhaorkesteri soi hyvinkin pehmeästi ja leppoisasti. Dumari & Spuget Blosareineen (puhallinsektio) olisi ollut tarjolla myös Pori Jazzissa reilun viikon päästä, mutta päätimme tsekata tämän kokoonpanon näin intiimimmällä estradilla, jollaiseen Dumari kyllä sopii paljon paremmin kuin festareiden jättilavoille.

13 naulaa

Mammona

Aavaa preeriaa

Älä itke Iines

Lemmensairas

Lihava rakkaus

Rion satamassa

Ankara

Skulaa tai delaa

Tuhma hauva

Kurjuuden kuningas

Hei Spuget

Lasten mehuhetki

Sniidu friidu

Ramona

Tonnin stiflat

Mutsi mutsi

Encore:

Paavi roskapankissa

Dumari

Liljan Loisto, Alamaailman Vasarat Jyväskylän kesän ohjelmateltassa 13.7.2012

Alamaailman Vasarat:Jarno "Stakula" Sarkula (saksofonit, klarinetit, tubax ja erikoispuupuhaltimet), Erno Haukkala (pasuuna, tuuba & piccolopasuuna), Miikka Huttunen (polkuharmooni, piano & melodika), Tuukka Helminen (sello), Marko Manninen (sello), Santeri Saksala (rummut ja lyömäsoittimet)

Minulle ja vaimolleni on muutaman viime vuoden aikana muodostunut lomaperinteeksi vähintään yksi Jyväskylän kesän telttakonsertti. Tällä kertaa valintamme osui 15-vuotisjuhliaan viettävän Alamaailman Vasaroiden ja Liljan loisto -yhtyeiden konserttiin. Edellisenä kesänähän Jyväskylän kesän ohjelmateltassa esiintyi mm. Tuomari Nurmio Paratiisi-orkesterinsa kanssa. Tuomari on tehnyt yhteistyötä ja levyttänytkin myös Alamaailman Vasaroiden kanssa, joten siinäkin mielessä oli odotettavissa kiinnostava ilta.

Konserttipaikka eli yliopiston kampuksen urheilukentälle pystytetty teltta on kasvanut vuosi vuodelta ja tällä kertaa teltta oli ilmeisesti lainattu Keitele Jazzilta. Teltassa olisi tosin ollut tilaa huomattavasti suuremmallekin yleisölle. Tänä iltana teltta ei täyttynyt, mihin varmaan suurin syyllinen edellisen illan loppuunmyyty, tähtiesiintyjillä kuorrutettu UMO Jazz Orchestran Stevie Wonder Night -konsertti.

Puppa J. ja Yona

Illan aloitti kansanmusiikkia, reggaeta ja balkansoundia yhdistelevä Lilja Loisto -yhtye. Yhtyeen rungon muodostavat poppia ja kansanlaulua debyyttilevyllään (Pilvet liikkuu, minä en, 2010) sekoitellut Yona (oik. Johanna Louhivuori) ja laulaja-kitaristina reggaeyhtyeessä Puppa J & Tasottavat sekä hip hop - ja reggae-yhtyeessä Jätkäjätkät  toimiva Puppa J (oik. Janne Siro).

Liljan Loiston esikoisalbumi Takaisin Karjalan maille (2010) sisälsi Karjalaan liittyviä kansanlauluja ja iskelmiä reggae-sovituksilla. Yhtyeen toinen, kuluvana vuonna ilmestynyt Vapauden hurma sisältää hieman tuoreempia takavuosien iskelmiä uudellen sovitettuina. Tuolla levyllä reggae-rytmit ovat jääneet vähemmälle ja tilalle on  tullut monipuolisempia vaikutteita mm. mustalaismusiikista ja balkan-sävyjä.

Tämän illan repertuaari painottui toisen levyn kappaleisiin ja mikäs siinä, kyllähän noitakin raikkaina, uusina sovituksina kuunteli. Yleisökin näytti tykkäävän ja osa tanssi illan aikana aina vaan villimmiksi käyvillä, mitä moninaisinnilla tyyleillä. 

Liljan loiston setissä kyytiä saavat muun muassa Jarno Sarjanen, Mimmi Mustakallio ja Hortto Kaalo. Osa kappaleista toimi yllätyksellisyytensä takia hienosti (Vapaa oon, Kauan sitten), kuultiinpa vuoden 1996 Jasminen esittämä euroviisuviisuhirvitys Niin kaunis on taivas. Osa kappaleista taas oli jo selvästi liian kuluneita (Eeva, Katupoikien laulu) eikä Hanna Ekolan Villihevoset ole juuri muuttunut siedettävämmäksi uudelleen sovitettunakaan. Parhaiten minusta toimi Mimmi Mustakallion suomeksi levyttämä Varkaat kulkurit (Cher: Gypsys, Tramps & Thieves) sekä ehkä setin vaikuttavin esitys romanialaiseen kansanlauluun perustuva Mustalaisen kyyneleet. Näissä Yonan perinaisellinen ääni ja täysin maneeriton fraseeraus pääsivät oikeuksiinsa.

Liljan Loisto: Yona (laulu), Puppa J (laulu, kitara), Matti Pitkänen (viulu, mandoliini), Kim “Kasio” Rantala (urku, haitari), Tatu Rönkkö (lyömäsoittimet), Antti Kivimäki (kontrabasso).

Ainakin minulle illan odotetumpi esiintyjä oli ehdottomasti Alamaailman Vasarat. Yhtye kiinnosti, koska olen aiemmin tutustunut sen tuotantoon oikeastaan vain Tuomari Nurmion kanssa 2003 tehdyn Kinaporin kalifaatti -levyn kautta.

Vasaroiden musiikkia on vaikea määritellä ja sitä onkin yritetty monin tavoin. Yhtyeen johtaja ja saksofonisti Jarno Sarkula on kuvailllut yhtyettään ”fiktiiviseksi kansanmusiikiksi”. Yksi hauskimmista määrittely-yrityksistä on "kebabkosherjazz-filmtrafficpunk". Paras kuvailuyritys taitaa olla väljä "fiktiivinen maailmanmusiikki". Yhtyeen instrumentaalimusiikissa lyövätkin kättä niinkin erilaiset ainekset kuin jazz, itämainen musiikkiperinne, speedmetalli, progressiivinen rock sekä puhtaasti suomalainen melankolia. Soitosta löytyy runsas annos huumoria, mikä tuo mieleen monesti myös Frak Zappan hullut istrumentaalihurjastelut.

Illan keikkaa on hiukan vaikea kuvailla, mutta ajoittain meininki oli todella rajua. Sarkulan Tubax, lattiaan kiinnitetty jättimäinen bassobaritonisaksofoni törähteli matalalta ja kovaa luihin ja ytimiin, jopa munaskuihin saakka. Välillä Sarkula soitti sopraanosaksofonillaan kireitä sooloja. Kaksi metalikitaroita simuloivaa selloa taas toivat mieleen Apocalyptican, mutta soivat ne välillä jopa kauniin pehmeästikin. Koko bändin esittämät uskomattoman huimat kuviot pitää itse kuulla levyltä tai mieluummin livenä. Sanat eivät kerta kaikkiaan riitä !

Vasaroiden illan setlistaa en saanut ylös, koska en tunne kappaleita, enkä Sarkulan spiikeistä aina saanut selvää. Kappaleiden nimet kuitenkin ovat yhtä hulluja ja humoristisia kuin musiikkikin. Mainittakoon esimerkkeinä Riistomaasiirtäjä, Luu messingillä, Haudankantaja, Kyyhylly ja Häntä hellii käärme.

Alamaailman Vasarat Homepage

Kuvat: ©Kari Jaakonaho

Tuomari Nurmio ja Paratiisin Puutarhaorkesteri, Jyväskylä 13.7.2011

Tuomari (Hande) Nurmio on yksi merkittävimpiä suomalaisia laulaja-lauluntekijöitä. Hänen "rasitteenaan" on ollut kova hinku uusiutua ja yllättää jokaisella levyllään (vähän Neil Youngin malliin). Siksi suosio ja levymyynti ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Nurmion tuotannon laajuudesta ja monimuotoisuudesta saa hyvän kuvan  v. 2010 miehen 30-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistulla seitsemän levyn CD-Boxilla Dumari - raskauttavaa todistusaineistoa 1979-2009. Boxilla kappaleet on ryhmitelty sanoitustensa mukaan kuuteen "arkkityyppiseen" aihepiiriin. Juuri tuon aihepiireittäisen jaottelun ansiosta Nurmion tuotanto jäsentyy tällä kokoelmalla aivan uudella tavalla ja jatkuva uudistuminen näyttäytyy panoraaman omaisesti järkevänä ja johdonmukaisena.  Lisäksi viime vuonna ilmestyi elämänkertateos Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan (WSOY) ja tupla-DVD kokoelma miehen live-esiintymisistä otsikolla Dumari Elää, potkii ja puree: Huutoa ja Hakkausta 1990 - 2010.

Tuomari Nurmio on siis edelleen hyvin ajankohtainen artisti,  tekihän hän viime vuonna myös uuden levyn "Paratiisin puutarha", joka rankattiin yhdeksi vuoden parhaimmista. Uuden levyn tekemisen pontimena ovat varmasti toimineet nuo edellä mainitut kokoelma- ja elämänkertateokset: "Tällainen boxi vois helposti olla hautakivi polun päässä. Siks tarvitaan vielä ylösnousemus ja iankaikkinen elämä paratiisin puutarhassa", on Nurmio itse todennut. Uusi levy on hyvällä tavalla selvästi "kaupallisempi" kuin monet aikaisemmat levytykset ja ehkä oudonkin seesteinen, iloinen ja rento. Musiikki levyllä on lattari/etno/orientaalivaikutteista ja hyvinkin svengaavaa, mitä Nurmio on aikaisemmin jopa tietoisesti pyrkinyt välttämään. Sanoitukset ovat edelleen nerokkaan puhuttelevia. Nurmion oman määritelmän mukaan niillä pyöritellään erilaisia näkökulmia rakkauden olemukseen. Levyllä on myös jo tutuksi tullutta Dumarin "nyrjähtänyttä" ja vähän hullua otetta.

Edellä mainitussa elämänkertateoksessa Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan kuvataan Paratiisin puutarha -albumia seuraavasti: "Albumilla yhdistyvät monet eri levyillä pyöritellyt asiat. Itämaiset vaikutteet, jotka ovat jääneet pysyväksi osaksi Nurmion musiikkia, muistuttavat Kinaporin kalifaatista. Mukana on Tanssipalatsin ja Karaokekuninkaan kepeää tanssittavuutta ja romantiikkaa, Tangomanifestin lattarifiiliksiä, Kuun rytmibluesia, Luuta ja Nahkaa -levyn tummia tunnelmia ja tylyä huumoria, Hullun puutarhurin jylhiä visioita. Kolmentoista naulan ja Onnen numeron twang-kitara tuo mieleen jopa Köyhien ystävät." Tuomari Nurmion tuotantoon perehtyneen on helppo yhtyä tuohon kuvaukseen. Levyllä voisi sanoa olevan mukana rhythm & bluesia, ja funkkya, mutta myös laveasti World music -vaikutteita - orientaalisia, länsiafrikkalaisia, karibialaisia ja kuubalaisia aineksia. Näitä ei kuitenkaan ole hyödynnetty puhdasoppisesti eikä välttämättä kovin tietoisestikaan.

Jyväskylän Kesän tapahtumateltan konserttia varten tämä suomirockin legenda oli koonnut ympärilleen (yhtä miestä lukuun ottamatta) levylläkin soittaneen bändin, joka on aikaisemmin nähty livena vain yksityisillä Nurmion 60-vuotisjuhlilla marraskuussa 2010. Paratiisin puutarhaorkesterissa soittivat: Hande Nurmio (laulu), Miikka Paatelainen (kitara), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut), Zarkus Poussa (lyömäsoittimet), Okke Komulainen (koskettimet), Antti Hynninen (saksofoni), Juho Viljanen (pasuuna), Janne Toivonen (trumpetti). Tällä kokoonpanolla keikka oli ainut laatuaan. Tämän takia Jyväskylän konsertti myös taltioitiin, sillä näillä huippumuusikoilla on sen verran vientiä, että tällaista määrää musiikin ammattilaisia ei yleensä saada yhteen. Tässä kokoonpanossa kohtasivat sukupolvet ja tulevaisuuden tähdet. Tuomari Nurmio ei tänä kesänä muutenkaan turhan ahkerasti esiinny: heinä - elokuussa vain kuusi keikkaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempia, sillä Dumari esiintyy niillä neljässä eri kokoonpanossa.

Edellä kerrotun perusteella oli lupa odottaa todella mielenkiintoista ja antoisaa konsertti-iltaa kesäisellä kampuksella. Konsertissa kuultiinkin uusimman, Paratiisin puutarha -levyn kaikki kappaleet höystettynä muutamalla vanhemmalla, mutta tyyliin istuvalla kappaleella. Tällä keikalla Tuomari ei itse soittanut lainkaan kitaraa, vaan keskittyi pelkästään laulamiseen. Tämä oli minulle oikeastaan melkoinen pettymys, sillä Handen rujon omaperäistä,  hullua kitarointia olisi mielellään kuunnellut. Lauluun keskittyminen selittyy kuitenkin sillä, että Paratiisin puutarha -levylläkään ei Hande itse soita kitaraa. Hän on perustellut soittamattomuuttaan sillä, että ei pysty saamaan aikaan tasalaatuista jälkeä, koska soittaa hyvin spontaanisti. Siksi uuden levyn monista päällekkäisäänityksistä olisi tullut erittäin hankalia. Miikka Paatelainen hoiteli sitten levyn kaikki kitaraosuudet Nurmion antamien esimerkkien ja ohjeiden mukaisesti.

Miikka Paatelainen, gr

Uusimman levyn kappaleita ei soitettu samassa järjestyksessä kuin ne levyllä ovat. Konsertti käynnistyi utuisesti svengaavalla kappaleella Rakkautta rahalla et saa. Sitä seurannut Kolmetoista naulaa kertoo henkipatosta, joka joutui kirjautumaan väärillä nimillä matkustajakoteihin ja odottelemaan revolveri tyynyn alla junan vihellystä, jotta voisi paeta ikkunasta sen kyytiin. Kappale on selkeästi letkeää hittikamaa, jota jengi voisi rallattaa baareissa.

Groovaavan ja bluesahtavan tanssirallin Ei kukaan pääse pakoon jälkeen kuultu Syyllinen edusti illan rokkaavinta antia, mutta liittyi sanoitukseltaan kiinteästi illan rakkausteemaan: "Tein väärin mutta kadu en. Vaikka saisin elinkautisen. Rakkaus on rikokseni. Siihen olen syyllinen.”. 

Pahaa joulua on aiheeseensa (hiljentävä tilitys kipeästä eroprosessista) nähden kepeän keinuva laulu. Laulu on myös julkaistu singlenä, mutta vain digitaalisessa muodossa. Tuomari laulaa karun eleettömästi, lähes puheen omaisesti: "’Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta!’  tekstiviesti mulle toivottaa. Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa, vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan? "

Ensimmäinen uusimman levyn ulkopuolinen kappale oli Arrivedeci Mona. Tällaisena versiona se on peräisin Tuomari Nurmion ja Kongotien orkesterin Tangomanifesti -levyltä. Alunperin kappale on kuitenkin nimeltään Kolmannen linjan Mona-Lisa  ja se löytyy Nurmion Alamaailman vasarat -yhtyeen kanssa tekemältä Kinaporin kalifaatti -levyltä. Lattarivaikutteisena versiona tämä Mona sopi illan settiin jo edellä kerrotunkin perusteella. Samoin Ramona on niitä tanssittavimpia Nurmion ralleja. Ankara on illan aikana esitetyistä kappaleista vanhin, sehän löytyy jo Tuomari Nurmion ja Köyhien ystävien levyltä Kohdusta hautaan (1979). Nyt biisi esitettiin kuitenkin hyvin itämaissävyisesti hieman samaan tapaan kuin se on Radio Mafian Live-levyllä Tuomari Nurmio ja Hungry Tribal Marching Band (1992), nyt tosin laulettuna versiona, kun em. oli instrumentaali torvisoittokuntaversio. Ikuisesti minun on julkaistu Hullu puutarhuri -albumilla.

Hunajainen kuu keinui leppoisasti jazz-vaikutteisine puhallinosuuksineen. Singlenäkin julkaistu Onnen numero kulki Miikka Paatelaisen letkeän tyylikkäästi väpättävän kitaratwangin varassa muistuttaen jälleen 70-luvun lopun Köyhien ystävien rautalankafiiliksistä. Konsertin loppupuolen Sähkö! taas poikkesi illan muusta, rennosti svengaavasta linjasta kulmikkaana elektrofunkina, tuoden mieleen   Lasten mehuhetken 80-luvulta.

Ilta loppui encorena esitettyyn levyn nimikappaleeseen Paratiisin puutarha, joka oli hyvin levollinen ja rauhallinen lopetus konsertille. Tämä - kuten moni muukin illan lauluista - uskonnollisiakin aineksia ("Ei syntiä eikä syntiinlankeemustakaan voi tuntea silloin, kun rakastaa. Me ollaan uskovaisia, rakkauteen uskotaan. Se tie vie Paratiisin puutarhaan.”) sisältävä laulu jätti hyvän ja seesteisen olon ja yleisö poistui teltasta tyytyväisenä ja kiitollisena kesäiseen yöhön. Tuomari päättikin illan sanomalla "Amen".

Jyväskylän Kesän tapahtumateltan keikka oli varmasti sitä kuulijaystävällisintä ja yleisöön menevintä Tuomari Nurmiota. Tuomari on itse kuvannut ajatteluaan ja tuotantoaan kaksijakoiseksi. "Toinen on piittaamaton Mr. Hyde, joka haluaa soittaa raivokasta, rämisevää, tempoilevaa, nyrjähtänyttä, kuolaavaa ja läähättävää musaa, ja toinen on sosiaalinen Dr. Jekyll, joka haluaa soittaa tanssittavaa musiikkia, jonka hyvä sanoma toivon mukaan tavoittaa yleisön." Tällä kertaa asialla oli selkeästi tuo Dr. Jekyll. Joskus olisi kyllä koettava Nurmio vaikkapa soolokeikalla tai Doc Hillin  (= Markku Hillilä, dr.) kanssa Mr. Hydena repimässä kitarastaan rujoa räminää ja  tulkitsemassa raivoisasti aivan muita, tutuiksi tulleita ja oudompiakin kappaleitaan - esimerkiksi sellaisia kuin Kurjuuden kuningas, Tonnin stiflat, Luuta ja nahkaa, Rannanjärvi elää!, Lasten mehuhetki jne jne. Tähän iltaanhan nuo kappaleet eivät olisi missään tapauksessa sopineetkaan ...

Lähde ja lainaukset: Jukka Lindfors, Markku Salo, Raimo Pesonen: Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan (WSOY 2010)

Kuvat:  ©Kari Jaakonaho

Setlist:


1. Rakkautta rahalla et saa
2. 13 naulaa
3. Ei kukaan pääse pakoon
4. Syyllinen
5. Tuomion päivä
6. Pahaa joulua
7. Arrivederci Mona
8. Onnen numero
9. Ankara
10. Lemmensairas
11. Ramona
12. Hunajainen kuu
13. Ikuisesti minun
14. Sähkö!
15. Tulivuori

Encore
16. Paratiisin puutarha

Yasmin Levy Jyväskylän kesän tapahtumateltta 16.7.2010

Jyväskylän Kesän entistä suurempi tapahtumateltta yliopiston kampuksen kentällä

Mikä nainen, mikä ääni!

Yasmin Levy on israelilainen upea ääninen tosi kaunis nainen, josta mm. musiikkilehti The Guardian on povannut seuraavaa maailmanmusiikin supertähteä. Yasminin musiikki on vanhaa (1400-luvun) espanjalaisen flamencon ja juutalaisen laulumusiikin sekoitusta, jota lauletaan harvinaisella ladinon kielellä. Kieltä puhuu vain 180 000 ihmistä koko maailmassa. Taustabändissä oli kaksi todella taitavaa flamencokitaristia (Skotlannista ja Intiasta), basisiti (Englannista), yksi puhaltaja (Armeniasta) sekä lyömäsoittaja (Yasminin israelilainen aviomies, jota laulaja tituleerasi "vihaamansa" anoppinsa hienoksi pojaksi). Yasminin ääni todella sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää täpötäyden sirkusteltan kuumuudesta huolimatta!.

Laulujen sanoista ei luonnollisesti ymmärtänyt yhtään mitään, mutta Yasmin selitti englanniksi laulujen sanoman ja sanoihin sisältyvät tunteet välittyivät kyllä kuulijalle laulajan äänestä ja kehon kielestä. Yksi esitetyistä lauluista oli muuten Leonard Coheninkin levyttämä Hallelujah, jossa yleisökin saatiin laulamaan kertosäettä.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja kokemisen arvoinen konsertti oli jo tässä vaiheessa varmasti yksi konserttikesämme kohokohdista.

Konsertin jälkeen kävimme pienellä terassikierroksella ja pub Jalon terassilla pientä iltapalaa syödessämme Yasmin käveli miehensä kanssa kahteenkin kertaan ohi ja pääsin ihailemaan hänen kauneuttaan myös "siviileissä" ;)

Yasmin Levy (laulu),
Vardan Hovanissian (duduk, klarinetti),
Cuffy Cuthbertson (kitara),
Nikhil Mukhi (mandoliini, kitara),
Tim Fairhall (kontrabasso),
Ishay Amir (lyömäsoittimet)

Tässä pari näytettä:

http://www.youtube.com/watch?v=-ngM6GOlGa4&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=oM0EYdC_5gg
http://www.youtube.com/watch?v=Siycp3c_INE

J. Karjalainen Polkabilly Rebels, Jyväskylän kesän tapahtumateltta 14.7.2010

J. Karjalainen Polkabilly Rebels esiintyi Jyväskylän Kesän tapahtumateltassa Kampuksen kentällä. Lavalla nähtiin J. (Jukka) Karjalaisen lisäksi Veli-Matti Järvenpää, haitari sekä Tommi Viksten, kitara ja Mitja Tuurala, kontrabasso. Emme olleet ennen J. Karjalaista livena nähneetkään, vaikka miehen ura on kestänyt jo 25 vuotta. Nyt siis oli oivallinen tilaisuus nähdä tämäkin taiteilija lavalla. 

Veli-Matti Järvenpää

31.3.2010 ilmestynyt Polkabilly Rebels päättää Lännen Jukan 2006 aloittaman ja Paratiisin poikien 2008 jatkaman amerikansuomalaisten laulujen sarjan ja huipentaa näin muodostuneen levytrilogian. Karjalainen tekikin Lännen Jukka -levyn tehdessään kunnioitettavan irtioton  julkaisemalla yksin banjolla säestäen tehdyn Lännen Jukka -levyn. Näin hän osoitti voivansa  tehdä ihan mitä itse haluaa radiohiteillä rahastamisen sijaan. Levyllä hän lauloikin aivan eri äänellä kuin ennen. Musiikki oli muuttunut karummaksi ja ääni vanhemmaksi. Olipa vasta tuota levyä varten opetellut banjon soitonkin. Trilogian ensimmäinen levy Lännen Jukka on todella karu, pelkän banjon ja parissa kappaleessa kitaran säestyksellä hyvin "juopuneella" äänellä laulettuja Hiski Salomaa -tyylisiä melko ronskeja lauluja. Kahdelle uusimmalle paljon hilpeämmälle levylle on sitten otettu lisää muusikoita mukaan, lähinnä juuri tämän illan kokoonpano. Viimeisimmällä polkabilly -levyllä on myös yksi Marjo Leinosen laulama kappale.

Konsertissa kuultiinkin pelkästään näitä kolmen viimeisimmän levyn  lauluja ja ainoa "vanha" hitti oli Kolme Cowboyta. Jollakin keikalla Karjalainen olikin suurta Doris -hittiä vaatineille illan juonen selväksi tokaisemalla: "Doris ei tuu tänä iltana ollenkaan. Se on jossain muualla".

Konsertti alkoi uusimman levyn ehkä hauskimmalla amerikansuomalaisen, kesällä 2009 kuolleen ”Michiganin Toivolan teräsnaisen” Jenny ”Jingo” Viitalan kappaleella Siantappolaulu: "kuustoista vuotta kun sikkaa syötettiin voilla ja perunalla / eihän siitä henkikään irronnut sen kun suurella kanuunalla". Yhtä reteä meininki jatkui myös illan muissa kappaleissa, kuten Pontikkapoika, junasta kertova "Amerikan Lentävä kalakukko" Wabash Cannonball sekä New Orleansin tappelu. 

Herkempää puolta edusti yleisönkin laulamaan saanut vanha lastenlaulu Piupali paupali. Tätä kappaletta spiikatessaan J. kertoi tarinan eräältä  ravintolakeikaltaan, jolla joku yleisössä ollut oli tullut baaritiskillä sanomaan, että lauloit sen Piupali paupalin eri sanoilla kuin äitini on laulanut. Jukka oli kysynyt miten se sitten menee? Mies oli lähtenyt pakkasessa pyörällä sitä kolmen kilometrin päähän äidiltään kyselemään. Illan aikana kaveri oli tullut takaisin ja antanut Jukalle laulun sanat  vanhan naisen vapisevalla käsialalla lapulle kirjoitettuna. Ainoa kohta, missä oli sanat eronneet esitetystä versiosta oli  "älkää kaatako piimätonkkaa porstuassa mennessänne", kun Karjalainen oli laulanut "piimähinkkiä". Toinen yleisön laulatusbiisi oli Sun kloorin kloorin halleluuja!. 

Karjalaisen uudesta tyylistä ei kaikki pidä, mutta ainakin minä viihdyin kesäisen illan oikein hyvin näiden hauskojen ja osin rujojenkin rallien ja reilun meiningin ansiosta ja pystynpä ihan sujuvasti kuuntelemaan noita kolmea uusinta levyäkin.

Kuvat:  ©Kari Jaakonaho