Hector: Hauras, Jyväskylä 29.10.2014

Viime vuodet matalaa profiilia ja poissa estradeilta ja levytysstudioista pysytellyt Heikki "Hector" Harma palalasi taas kolmen vuoden tauon jälkeen myös konserttilavoille. Jyväskylästä käynnistynyt Hauras-kiertue sisältää 16 areenakonserttia eri puolilla maata päättyen Helsingin Hartwall Areenalle 29. marraskuuta. Edellisen kerran Hector nähtiin koko maan kattavalla konserttikiertueella kolmisen vuotta sitten, syksyllä 2011. Tuolloin hän teki myös Jyväskylän jäähallissa käyneen Aikamatka 1966 – 2011 –kiertueen live-keikoilta jo tutuksi tulleen erittäin taitavista muusikoista koostuvan Power Band –kokoonpanonsa kanssa.

Hector julkaisi kuluvana syksynä hänelle ennätyspitkän, kymmenen vuoden levytystauon jälkeen uuden Hauras -albumin, joka rikkoi kultalevyrajan jo ennakkomyynnissä. Tavallaan uusin levy jatkaa siitä, mihin edellinen, vuonna 2004 ilmestynyt Ei selityksiä -levy jäi. Uusimmallakin levyllä Hectorin omat kappaleet jakautuvat melankolisiin ja dramaattisiin lauluihin ja toisaalta kepeämpiin folk/country-tyylisiin ralleihin. Lisäksi mukana on muutama suomeksi sanoitettu cover-biisi.

Hauras jatkaa Hectorin yli 40 vuoden levytysuran aikana tutuksi tullutta linjaa,  Vahvimmillaan hän on tummasävyisten, vähän mystisten rockballadien parissa ja humoristina hieman epätasainen. Uudella levylläkin huumoripuolta edustaa melko köykäinen Ihan tavallinen suomalainen mies. Vahvaa tunnetta taas sisältää mm. Taivaslelut (Mandala). Tämä on Harmalle erityisen tärkeä laulu, sillä se alkoi saada hahmoaan viitisen vuotta sitten, kun hänen veljensä menehtyi syöpään. Kappaleen kertosäkeessä on kuuluu Hectorin 70-luvun raskaampaa rocksoundia. Yleisesti Hauras-levyn sanoitukset käsittelevät vanhenemista ja katoavaisuutta, elämän haurautta.

Lainakappaleita levyllä ovat jo edelliselläkin kiertueella kuultu  Gordon Lightfootin Pussywillows Cat-tailsista ajattomasti versioitu Tähän vuodenaikaan sekä David McWilliamsin vanha The Days of Pearly Spencer Hectorin kääntämänä Jos lehmät osais lentää. Levyn kolmas "lainakappale" Hectorin aikoinaan Maaritille sanoittama, Carole Kingin Child of Mine eli Lainaa vain kuulostaa Hectorin itse esittämänä Maaritin vastaavaa paljon vähemmän imelältä.

Hector on haastatteluissaan vähätellyt aikaisempaa tuotantoaan ja kertonut riittämättömyyden tunteistaan lauluntekijänä. Tosiasia kuitenkin on, että suomenkielisen popmusiikin perustivat Juice Leskinen, Dave Lindholm ja Hector. Hector julkaisi kolmikosta ensimmäisenä suomenkielisen poplevyn, Nostalgia vuonna 1972. Näin Hectorilla ei pitäisi olla mitään syytä vähättelyyn. Toisaalta ehkä hän on kuitenkin uusimmallakin levyllään jollain tavalla "jämähtänyt" tiettyyn tyyliin, eikä hänellä ole kertomansa mukaan rohkeutta ottaa taiteellisia riskejä. "Aina olen ajatellut, että joo, mutta tämän seuraavan teen vielä vanhalla tavalla", on mies itse sanonut.  Ehkä Hectorin pitäisikin tehdä välillä jotakin ihan erilaista ja ottaa mallia uudistumisesta esimerkiksi Tuomari Nurmiolta.

Tällä konserttikiertueella ja myös Hauras-levyllä soittaa Okko Larun johtama, entisestään kasvanut Power Band. Mukana kiertueella on myös  Power Stringsiksi nimetty Elisa Järvelän johtama jousikvartetti.

Konserttipaikkana oli Jyväskylän messukeskuksen Paviljonki Areena. Paikka ei ole muuta kuin valtava. kolkko messuhalli, josta on mustilla verhoilla erotettu tila konsertille kulloisenkin yleisömäärän mukaan. Areena saikin Hectorin vinoilemaan, siitä kuinka "mukava on tulla tänne hienoon konserttitaloonne". Jyväskylässä kun on vuosikausia (ellei vuosikymmeniä) taisteltu konserttitalon rakentamisesta ja sen paikasta. Taitaa kyllä kaupungin nykyresursseilla jäädä ikuisesti haaveeksi.

Konsertti alkoi kosketinsoittajavelho Esa Kotilaisen komealla, avaruushenkisellä kosketinsoitinmaalailulla ja Hectorin jyhkeällä runonlausunnalla "Tähtien takaa". Isolla taustascreenillä näytettin lentoa tähtien seassa ja muuta avaruuskuvastoa. Vähitellen ensimmäisten kappaleiden aikana taustakuvastossa laskeuduttiin maan pinnalle ja kaupunkinäkymiin.

Varsinaisista kappaleista ensimmäisenä kuultiin Hauras-levyn hieno lainabiisi Kesytetty. Kyseessä on alunperin Seija Simolan levyttämä ikivihreä, jonka sanat ovat ranskalaisen Antoine Saint de Exupéryn pienoisromaanista Pikku Prinssi. Muina näytteinä uudelta levyltä konsertissa kuultiin vaikuttava nimikappale Hauras sekä kepeä country-ralli Kotijumala, tunnelmallinen Onnen sirpaleet,  singlenäkin julkaistu hupailu Tavallinen suomalainen mies sekä Hectorin Maarit hurmerinnalle sanoittama Lainaa vain.

Konsertin alkupuolella oli maestrolla havaittavissa selvää jännitystä, olihan tämä kiertueen ensimmäinen keikka. Yleisön hiljentyminen varsin pitkään kestävien kitaranvaihtojen aikana sai miehen lausumaan "Nämä ovat niitä hetkiä, joista huomaa, ettei kontaktia ole vielä syntynyt ...".

Kappaleiden välissä Hector kertoili esittämistään lauluista. Onnen sirpleet -kappaletta nimetessään nimi oli tuntunut jostain yhteydestä tutulta. Googlatessaan hän olikin huomannut, että Joel Hallikainen on tehnyt Onnen sirpaleita. Niinpä nimestä sitten otettiin käyttöön määrätty muoto. Uusimman levyn Lainaa vain Hector oli kuullut Juha Tapion esittämänä "siinä itketysohjelmassa" ja pyytänyt Maaritilta lupaa ottaa sen uudelle levylleen. Myös Hectorin ja Jarmo Nikun Samuli Edelmanille tekemä Peggy otettiin "himaan" Vain elämää -tv-sarjan innoittamana.

Illan setissä kuultiin varsin runsaasti Hectorin uudelleen sanoittamia lainakappaleita. Tosin irlantilaista kansansävelmää Lily of the West ei ollut vielä ehditty sanoittaa suomeksi. Hieno Vanhankirkon puisto, Kissojen yö, Palkkasoturi, Kuningatar sekä hienosti jazzahtava Seisovaa ilmaa ovat Hector-keikkojen vakio-ohjelmistoa ja kuultiin edelliselläkin - Aikamatka-kiertueen - Jyväskylän keikalla. 

Harvinaisempaa tuotantoa edustivat  V.A. Koskenniemen runoon täydennetty Satakielen laulu sekä Tuntematon sotilas. Edellinen on pitkä ja suruista tehty ja ymmärrettävästi varsin kirjallisen kuuloinen esitys. Sodan vastainen  ja katkera  Tuntematon sotilas on peräisin Kadonneet lapset -albumilta (1978). Illan ehdoton kohokohta oli vaikuttava ja "vain pari sanaa muuttamalla" täysin ajankohtainen Eurooppa (Eurooppa, 1981). Hector lauloi: “Sä olet Syyria, sä itket” ja “Sä olet Ukraina, sä pelkäät.” Kappaleessa kuultiin maukasta ja energistä sooloilua niin kitaristeilta Jussi Turunen ja Jarmo Nikku sekä viulisti Elisa Järvelältä. Hiukan kyllä häiritsi soolojen miksaaminen melko alas, sillä ne tahtoivat peittyä ison bändin muhkean soinnin alle. Power Band loisti toki koko illan ja myös Matti Kallion irlanninhuilut toivat hienoa väriä sovituksiin.

Hectorin ongelma on kappalevalinta keikoilleen erittäin runsaasta materiaalistaan niin, että tyydyttää hittinälkäisen ja harvinaisempaa tuotantoa kaipaavan yleisön odotukset. Silti esimerkiksi varsinaisen setin päättänyt Ake, Make, Pera ja mä tai toisena encorena kuultu yleisölaulatus Lumi teki enkelin eteiseen voisi joskus jäädä setistä poiskin. Hectorille ne ovat pakkosoittoa: "Vieläkään en oikein ymmärrä, mikä niissä on muka niin ihmeellistä", hän on jossakin haastattelussa sanonut.

Kaiken kaikkiaan jälleen hieno konsertti, joka  tarjosi sopivasti hittejä ja mukavasti harvinaisempaa materiaalia sekä tietysti uuden albumin kappaleita.

Setlist:

 1.     Tähtien takaa
 2.     Kesytetty
 3.     Hauras
 4.     Vanhankirkon puisto
 5.     Kotijumala
 6.     Lily of the West
 7.     Lainaa vain
 8.     Seisovaa ilmaa
 9.     Kissojen yö
10.    Satakielen laulu
11.    Mandoliinimies
12.    Kultainen noutaja
13.    Kuunnellaan vaan taivasta
14.    Onnen sirpaleet
15.    Olen nielaissut kuun
16.    Ihan tavallinen suomalainen mies
17.    Tuntematon sotilas
18.    Palkkasoturi
19.    Kuningatar
20.    Peggy
21.    Yhtenä iltana
22.    Jos sä tahdot niin
23.    Mulla ei oo rahaa
24.    Eurooppa
25.    Ake Make Pera ja mä

Encoret:

1.    Kaikki tahtoo rakastaa
2.    Lumi teki enkelin eteiseen

Hector - laulu, kitara

POWER BAND:

Okko Laru – rummut, taustalaulu
Masa Maijanen - basso
Jussi Turunen - kitara
Jarmo Nikku - kitara
Esa Kotilainen - koskettimet
Matti Kallio – koskettimet, irlanninhuilut, taustalaulu
Panu Syrjänen - saksofoni
Janne Toivonen – trumpetti

Power Strings:

Elisa Järvelä - I-viulu
Lea Tuuri - II-viulu
Pia Maria Kukkonen - alttoviulu
Iida Vilhelmiina Laine - sello

Grand Slam: Ei elämästä selviä hengissä –kiertue, Jyväskylä, Paviljonki 12.2.2010

Juice Leskisen 80-luvun bändi Grand Slam tuli mini-kiertueellaan myös Jyväskylään Paviljongin Wilhelm-saliin. Salin alaosa olikin melko täynnä ja yleisön ikärakenne näytti olevan enimmäkseen meikäläisen 50 ja risat -ikäluokkaa. Istuipa samalla penkkirivillä vieressämme pari varmaan noin 70-vuotiastakin naisihmistä. Moittivat bändiä liian kovasta volyymista, vaikka omasta mielestäni volyymi oli hyvinkin maltillinen …

Paviljongin Wilhelm-salia oli uudistettu sen verran, että eteen oli rakennettu hieman toista metriä korkea esiintymislava. Ennen tuossa salissa esiinnyttiin etummaisten penkkirivien tasolla aivan lattiatasossa. Uudistus oli kyllä ihan onnistunut eli nyt permannollakin oli tuoleja ja niiltäkin varmaan näki lavalle hyvin. Meidän paikkamme olivat ylempänä penkkirivillä 11.

Grand Slam aloitti keikan hieman yllättävällä sisääntulolla. Herrat nimittäin tulivat sisään salin yläosasta ja lavalle mennessään tervehtivät käytävien varrella ihmisiä ihan kädestä pitäen. Sama lämminhenkinen tunnelma jatkui sitten koko konsertin ajan. Muusikot: Puntti Valtonen, Antti Tammilehto, Anssi Tikanmäki, Vesa Sytelä, Ila Loueranta ja Jari Yliaho näyttivät olevan hyvässä kunnossa, eikä heissä kovin suurta muutosta 80-luvun habitukseen ollut havaittavissa. Puntti Valtonen näytti jopa nuoremmalta kuin 80-luvun kuvissa, joissa miehellä oli pientä pöhötystäkin havaittavissa. Jari Yliahon pitkät hiukset olivat vaihtuneet trendikkäästi paljaaksi ajeltuun päähän. Anssi Tikanmäki taas on kuin Mick Jagger, eli ei näytä vanhenevan lainkaan. Vertailukohdat olivatkin illan aikana nähtävissä taustakankaalle heijastetuissa Juicen ja bändin 80-luvun kuvissa.

Konsertti alkoi tietysti kiertueen nimikkokappaleella Ei elämästä selviä hengissä, joka vedettiin jokseenkin ilman säestystä. Seuraavien kappaleiden ajan keskityin musiikkiin ja konsertin tunnelmaan, joten muistiinpanojen puuttuessa esimerkiksi kappaleiden järjestystä en pysty muistamaan. Koetankin tässä kirjoittaa vain joitakin huomioita ja mieleen jääneitä kohokohtia konsertista.

Illan pääsolistina kitaransoiton ja spiikkauksen ohella toimi Puntti Valtonen, joka selviytyi laulusta varsin kohtuullisesti. Ainakin hän on parempi laulaja kuin itse Juice oli konsanaan. Juicehan ei itsekään pitänyt itseään laulajana, vaan enemmänkin runoilijana ja kirjailijana. Pienen miinuksen kyllä Puntille antaisin ehkä liian suoraviivaisesta ja vivahteettomasta, hieman kiireisen tuntuisesta laulusta, olisin kaivannut lauluun enemmän nyansseja. Laulusolisteiksi pääsivät toki muutkin muusikot, Jari Yliaho lauloi ainakin Outoon valoon ja Ila Loueranta Mimosan Hipiän. Soitto oli varsin kurinalaista, eikä mitään ylimääräisiä sooloja oikeastaan kuultu, ainoastaan kappaleiden alkuperäisiin levyversioihin kuuluvat kitarasoolot ja muutamat kosketinsoitinsoolot. Varsinkin Anssin urkusooloja olisi mielellään kuullut enemmänkin. Anssi jäikin minusta liiaksi kitaristien varjoon. Kosketinsoittimia soitti muuten myös Anssin poika Eljas. Toinen Anssin poika Emil taas avusti muusikoita mm. kantamalla kitaroita lavalle ja huolehtimalla juomavesi(!)huollosta.

Grand Slam esitti keikoilla jo Juicen aikaan kaikenlaista performanssia ja sketsejä. Niin nytkin, mutta sketsit ja niiden huumori eivät kyllä oikein auenneet yleisölle Puntin selityksistä huolimatta. Hauskinta sketsiä taisi olla kappeleessa Einarin polkupyörä Antti Tammilehdon pan-huilun soitto ja Anssin haitari, joka oli nimeltään vihreä Massey Ferguson. Antti Tammilehto esiteltiin panhuilisti Andi Tammilehdoksi ja Anssi Tikanmäki Alien Anssiksi humanoidinaamareineen. Myös Anssin pojat olivat sketseissä avustajina ja kappaleessa Hevidiggarin vuorisaarna Emil soitti kitaraa ja isä-Anssi ja pojat moshasivat eli heiluttelivat raivokkaasti pitkiä hiuksiaan.

Huumorin lisäksi kuultiin toki hienoja versioita Juicen parhaista ja koskettavimmista kappaleista, kuten Paperitähdet, Kaksoiselämää, Rakkauden ammattilainen, Luonas kai olla saan, Myrkytyksen oireet sekä Musta aurinko nousee. Viimeksi mainitussa Anssin urutkin soivat komeasti. Syksyn sävel meni jälleen kerran yleisön yhteislauluksi jopa niin, ettei Puntti Valtosen tarvinnut laulaa juuri lainkaan. Tässä kuultiin myös hieno kahdella kitaralla (Yliaho ja Valtonen) soitettu soolo. Kuultiinpa yksi Beatles-kappalekin: Strawberry Fields For Ever, jonka aikana taustakankaalla näytettiin kuvia Juicesta ja Grand Slamista Lontoossa Abbey Roadilla sillä samalla suojatiellä, jossa Beatleskin levykannessa kävelee. Grand Slamhan kävi aikoinaan Lontoossa äänittämässä albuminsa Sivilisaatio. Anssi lauloi tuossa kappaleessa, mikä toi kyllä kieltämättä nostalgisia fiiliksiä ihan lukioajoilta saakka …

Kappaleessa Norjalainen villapaita Puntti (muka?) unohti yhden säkeistön sanat. No, tuo säkeistö vedettiin sitten väliajan jälkeen erikseen, jotta ”yleisö ei tunne itseään petetyksi”. Toinen setti päättyi sitten bändin säestämään ja yleisön seisaallaan laulamaan Maamme-lauluun, kuten Juicenkin keikoilla aina oli tapana. Yleisön raivokkaiden taputusten ja tömistelyjen jälkeen herrat tulivat nopeasti takaisin ja soittivat kaksi ylimääräistä, joista viimeisenä Viidestoista yö reilusti uudistettuna sovituksena. Yleisö kuitenkin lauloi tässäkin täyttä kurkkua mukana ja taputti seisaallaan ja osa yleisöstä tanssi permannollakin. Täytyy sanoa, etten itse muista missään konsertissa laulaneeni mukana yhtä paljon kuin tässä. Sen verran lujasti nuo Juicen sanoitukset ovat vuosien varrella mieleen iskostuneet.

Paviljongin aulassa oli myynnissä T-paitoja sekä Juicen & Grand Slamin levyjä. Ostin Grand Slamin uuden neljä kappaletta sisältävän ”studiolive” -EP:n Kuka meistä uskaltaa. Levyn ennen julkaisematon nimikappale myös esitettiin keikalla ja sen kerrotaan olleen tarkoitettu Grand Slamin viimeiselle Taivaan kappaleita -albumille. Siitä se kuitenkin aikoinaan jätettiin pois, koska se muistutti liiaksi Norjalainen villapaita –kappaletta. Nyt Anssi oli löytänyt sen omasta hyllystään Juicen itsensä koneella kirjoittamana tekstinä, johon Anssi oli merkinnyt nuotit muistiin. Kappale on nyt modernisoituna julkaistu tällä EP:llä rinnallaan vanhat Luonas kai olla saan, Kaksoiselämää ja Viidestoista yö.

Kiertueen laulut:

3’30
Anna miehen murjottaa
Eesti
Ei elämästä selviä hengissä
Einarin polkupyörä
Hevidiggarin vuorisaarna
Kaksoiselämää
Kiitos vaan
Kuka meistä uskaltaa
Luonas kai olla saan
Maamme
Mimosan hipiä
Musta aurinko nousee
Myrkytyksen oireet
Norjalainen villapaita
Outoon valoon
Paperitähdet
Pienestä pitäen
Pilvee pilvee
Rakkauden ammattilainen
Rock’n roll’n blues’n jazz
Strawbwrry Fields Forever
Syksyn sävel
Syyskuu 
Vaasankin veri vapisee
Viidestoista yö

Lista kopioitu ohjelmalehtisestä, jossa kappaleet ovat aakkosjärjestyksessä.

Grand Slam:

Ila Loueranta (kitara, laulu)

Vesa Sytelä (rummut, mandoliini, percussiot)

Antti Tammilehto (basso, pan- ja käärmehuilu, multi-instr.)

Anssi Tikanmäki (kosketinsoittimet, laulu)

Puntti Valtonen (laulu, kitara)

Jari Yliaho (kitara, laulu)

Eljas Tikanmäki (backline ja urut)

Emil Tikanmäki (backline ja kitara

Cristmas Is Heavy Jyväskylän Paviljonki Areena 9.12.2005

Asia, Uriah Heep, Dio

Uriah Heep: Bernie Shaw (vocals), Phil Lanzon, (keyboards), Mick Box (guitars) Lee Kerslake (drums), Trevor Bolder (bass)









”Christmas is Heavy” marssittaa lauteille kolme raskaan rockin kärkinimeä
samana iltana (Jyväskylä Paviljongin tiedote 4.10.2005)

Asia:

Wildest Dreams
The Silent Nation
Time And Time Again
What About Love
A Long Way From Home
Sole Survivor
Heat Of The Moment

Uriah Heep:

So Tired
Cry Freedom
Falling In Love
Words In The Distance
Between Two Worlds
Sweet Lorraine
Sunrise
Return To Fantasy
Gypsy
Easy Livin'
Lady In Black

Dio:

Tarot Woman
Voodoo
The Eyes
Stand Up And Shout
Holy Diver
Gypsy
Caught In The Middle
Don't Talk To Strangers
Rainbow In The Dark
Gates Of Babylon
Heaven And Hell
Man On The Silver Mountain
Catch The Rainbow
Long Live Rock 'N' Roll
The Last In Line
We Rock

Heepfiles.net

The Official Website of Uriah Heep

DIO / RonnieJamesDio.com - Official Site of Ronnie James Dio

ASIA Featuring John Payne - Classic Rock

Eppu Normaali Paviljonki Areena, Jyväskylä 9.3.2005

   Sankariainesta -kiertue

Kuvat: Markku Laajala

Biisilista

1. Hiljaa huomiseen

2. Nyt reppuni rupiset riimisi rupiset

3. Akun tehdas

4. Minun aurinkolasit

5. Jee jee

6. Kitara ja kivääri

7. Pidetään ikävää

8. Sadan vuoden päästäkin

9. Kun olet poissa

10. Olen tuntenut sut

11. Ei sankariainesta

12. Hipit rautaa

13. Lajinsa viimeinen

14. Olin vain tuuli

15. Bob dylan

16. Baarikärpänen

17. Nuori poika

18. Murheellisten laulujen maa

19. Suolaista sadetta

20. Tahroja paperilla

21. Vihreän joen rannalla

22. Puhtoinen lähiöni

23. Pimeyden tango

24. Kitara, taivas & tähdet

25. Vuonna 85

26. Voi kuinka me sinua kaivataan

Enc. 1.

27. Urheiluhullu

28. Joka päivä ja joka ikinen yö

29. Kaikki häipyy on vain nyt

Enc. 2.

30. Taivaassa perseet tervataan

31. Diggaan itseäni

32. Njet njet


Eppu-keskustelua keikasta  Eppunormaali.net - Eppujen fanisivut


http://www.eppunormaali.fi/