(Klikkaa kuvaa)
Gary Moore
Zen Cafe
PMMP
Apulanta
Zen Cafe
PMMP
Apulanta
 |
| Samuli Putro |
 |
| Zen Cafe |
 |
| Gary Moore |
 |
| PMMP |
 |
| Apulanta |
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
Riihivuori-rock, Muurame 22.7.2007
maanantai 9. heinäkuuta 2007
The Who Hartwall Areena, Helsinki 9.7.2007
The Whon runsaan vuoden mittainen maailmankiertue päättyi Helsinkiin 9. heinäkuuta 2007. Edellisen kerran The Who oli esiintynyt Suomessa 40 vuotta aiemmin ja kyllähän näin harvinainen tapaus oli pakollinen koettava. Konsertti sattui vielä siitä mukavaan ajankohtaan, että vaimo täytti ns. pyöreitä 7.7.2007. Olimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ja palasimme sieltä sopivasti pari päivää ennen keikkaa juhlimaan varsinaista syntymäpäivää perheen kesken mm. laivamatkalla Porvooseen ja perheen yhteisellä ravintola-aterioinnilla vanhassa kaupungissa.
The Who on jo 60-luvulla perustettu yhtye ja sen pitkälle uralle on mahtunut paljon menestystä, mutta myös surullisia tapauksia. The Who teki jälkeen paluuta keikkalavoille ja levytysstudioon julkaisten v. 2006 uuden, kriitikoilta melko ristiriitaisen vastaanoton saaneen Endless Wire -levyn 25 vuoden tauon jälkeen. Alkuperäiskokoonpanosta on elossa enää bändin ehdoton johtohahmo, kitaristi Pete Townshend sekä laulusolosti Roger Daltrey. Alkuperäinen rumpali Keith Moon kuoli jo vuonna 1978 ja alkuperäinen basisti John Entwistle menehtyi v. 2002. Uusimmassa kokoonpanossa rumpalina on Ringo Starrin poika Zak Starkey, bassoa soittaa Pino Balladino. Peten nuorempi veli Simon Townshend toimii toisena kitaristina ja kosketinsoittimissa bändin sointia värittää jo -70 -luvulta saakka mukana ollut John Bundrick.
Lämmittelijänä konsertissa soitti kotimainen, kokoelmalevyn julkaisun myötä paluuta tekevä Havana Black. Sekin tuli kuunneltua, mutta eipä oikein jaksanut innostaa. Nyt tätä kirjoittaessani reilut 3 vuotta myöhemmin en muista tuosta setistä yhtään mitään ...
The Who puolestaan soitti vastoin odotuksiani yllättävän hyvän ja energisen keikan hyvinkin innostuneelle, melko miesvaltaiselle ja iältään enimmäkseen 40+ -yleisölle. The Who:lla voisi sanoa olevan jopa etuna se, ettei se ole tehnyt levyjä sitten 80-luvun eli sillä ei ole juuri muuta ohjelmistoa soitettavanakaan kuin vanhoja hittejään. Konsertti alkoikin vuonna 1965 julkaistulla bändin ensisinglellä I Can't Explain. Voikin kysyä, kuinka monella näin vanhalla bändillä on kanttia aloittaa keikkansa ensisinglellään! Pete Townshend esitti jo ensimmäisessä kappaleessa tavaramerkikseen muodostuneen "tuulimyllykitaran" eli pieksi voimasointuja kitarastaan oikeaa kättä laajassa kaaressa pyörittäen. Muutenkin Townshendin kitarointi oli vaikuttavan rajua ja suurieleistä, kuitenkin ilman turhaa egoilua. Myös solisti Daltrey esitti illan aikana useampaankin kertaan tuttua mikrofoniakrobatiaansa heittelemällä ja pyörittelemällä mikkiään johdon päässä. Daltreyllä vaan meinasi olla ongelmia välillä uhkaavastikin kähisseen äänensä kanssa. Mies veti kuitenkin rutiinilla keikan läpi vitsaillen vain "”this is what you get from singing too much in the rain”. Enempiä ei tarvinnut selitellä - ääni kesti loppuun asti veden ja teen voimalla.
Konsertin soundit olivat melko kovasta volyymistä huolimatta todella hyvät, kirkkaat ja erottelevat. Valoshow oli myös vaikuttava ja välillä ärsyttäväkin kirkkaat spotit ja strobot vilkkuivat niin, että areenan seinillä olleet varoitukset epileptikoille eivat olleet lainkaan liioiteltuja. Taustalla isolla screenillä näytettiin bändin historiaan liittyvää ynnä muuta hyvinkin raisua kuvitusta ja psykedeelisiä, värikkäitä kuvioita. Visuaalinen puolikin oli siis ihan nautittavaa.
Setlista koostui pääosin vanhoista, tutuista hiteistä, kuten Who Are You, Baba O'Riley ja Behind Blue Eyes. Varsinaisen setin loppuun vielä se ehkä kuuluisin hitti My Generation sekä Won't Get Fooled Again. Uusimmaltakin levyltä kuultiin klassikkobiisien seurassa ihan hyvältä kuulostaneet kolme kappaletta: Fragments, A Man In A Purple Dress sekä viimeisenä encorena Tea & Theatre. Varsinkin vanhemmat Townsendin sanoitukset kertovat usein maailmasta teini-ikäisten näkökulmasta ja esimerkiksi ensimmäiseksi Punk-kappaleeksikin sanotun My Generationin sanat "I hope I die before get old" yli kuusikymppisen Daltreyn suusta eivät ehkä enää kovin uskottavilta tunnu. The Who:han lopetti 60-luvulla shownsa kyseiseen biisiin ja hajotti lopussa soittimensa. Tällä kertaa soittimet kuitenkin pysyivät ehjinä ...
Lämmittelijänä konsertissa soitti kotimainen, kokoelmalevyn julkaisun myötä paluuta tekevä Havana Black. Sekin tuli kuunneltua, mutta eipä oikein jaksanut innostaa. Nyt tätä kirjoittaessani reilut 3 vuotta myöhemmin en muista tuosta setistä yhtään mitään ...
The Who puolestaan soitti vastoin odotuksiani yllättävän hyvän ja energisen keikan hyvinkin innostuneelle, melko miesvaltaiselle ja iältään enimmäkseen 40+ -yleisölle. The Who:lla voisi sanoa olevan jopa etuna se, ettei se ole tehnyt levyjä sitten 80-luvun eli sillä ei ole juuri muuta ohjelmistoa soitettavanakaan kuin vanhoja hittejään. Konsertti alkoikin vuonna 1965 julkaistulla bändin ensisinglellä I Can't Explain. Voikin kysyä, kuinka monella näin vanhalla bändillä on kanttia aloittaa keikkansa ensisinglellään! Pete Townshend esitti jo ensimmäisessä kappaleessa tavaramerkikseen muodostuneen "tuulimyllykitaran" eli pieksi voimasointuja kitarastaan oikeaa kättä laajassa kaaressa pyörittäen. Muutenkin Townshendin kitarointi oli vaikuttavan rajua ja suurieleistä, kuitenkin ilman turhaa egoilua. Myös solisti Daltrey esitti illan aikana useampaankin kertaan tuttua mikrofoniakrobatiaansa heittelemällä ja pyörittelemällä mikkiään johdon päässä. Daltreyllä vaan meinasi olla ongelmia välillä uhkaavastikin kähisseen äänensä kanssa. Mies veti kuitenkin rutiinilla keikan läpi vitsaillen vain "”this is what you get from singing too much in the rain”. Enempiä ei tarvinnut selitellä - ääni kesti loppuun asti veden ja teen voimalla.
Konsertin soundit olivat melko kovasta volyymistä huolimatta todella hyvät, kirkkaat ja erottelevat. Valoshow oli myös vaikuttava ja välillä ärsyttäväkin kirkkaat spotit ja strobot vilkkuivat niin, että areenan seinillä olleet varoitukset epileptikoille eivat olleet lainkaan liioiteltuja. Taustalla isolla screenillä näytettiin bändin historiaan liittyvää ynnä muuta hyvinkin raisua kuvitusta ja psykedeelisiä, värikkäitä kuvioita. Visuaalinen puolikin oli siis ihan nautittavaa.
Setlista koostui pääosin vanhoista, tutuista hiteistä, kuten Who Are You, Baba O'Riley ja Behind Blue Eyes. Varsinaisen setin loppuun vielä se ehkä kuuluisin hitti My Generation sekä Won't Get Fooled Again. Uusimmaltakin levyltä kuultiin klassikkobiisien seurassa ihan hyvältä kuulostaneet kolme kappaletta: Fragments, A Man In A Purple Dress sekä viimeisenä encorena Tea & Theatre. Varsinkin vanhemmat Townsendin sanoitukset kertovat usein maailmasta teini-ikäisten näkökulmasta ja esimerkiksi ensimmäiseksi Punk-kappaleeksikin sanotun My Generationin sanat "I hope I die before get old" yli kuusikymppisen Daltreyn suusta eivät ehkä enää kovin uskottavilta tunnu. The Who:han lopetti 60-luvulla shownsa kyseiseen biisiin ja hajotti lopussa soittimensa. Tällä kertaa soittimet kuitenkin pysyivät ehjinä ...
Encorena kuultiin sitten The Kids Are Allright sekä kooste Tommy-oopperasta Pinball Wizardista alkaen. Pete Townshend ei vielä malttanut tuohon lopettaa, vaan lauloi vielä yksin akustisen kitaran kanssa uusimmalta levyltä kappaleen Tea & Theatre.
Kuten jo alussa totesin konsertti oli yllättävän hyvä ja jäi mieleen ehdottomasti kokemisen arvoisena ja miellyttävänä elämyksenä. Olihan se myös harvinainen tilaisuus nähdä tällaiset suuret ja pitkän linjan legendat elävinä lavalla. Pete Townshend kysyi konsertin alussa, moniko oli paikalla Helsingin konsertissa silloin 40 vuotta sitten ja muutamia käsiä nousikin. Lopussa mies lupaili, ettei teidän tarvitse seuraavaa kertaa odottaa 40:ää vuotta. Kukapa tietää, vaikka tulisi vielä tilaisuus nähdä The Who toistamiseenkin Helsingin areenalla.
Setlist:
2. The Seeker
3. Anyway Anyhow Anywhere
4. Fragments
5. Who Are You
6. Behind Blue Eyes
7. Real Good Looking Boy
8. Baba O'Riley
9. Relay
10. Drowned
11. A Man In A Purple Dress
12. You Better You Bet
13. My Generation
14. Won't Get Fooled Again
Encore
15. The Kids Are Alright16. Tommy-medley: Pinball Wizard/Amazing Journey/Sparks/See Me, Feel Me/Listening To You
20. Tea & Theatre
The Who:
Roger Daltrey, Harmonica, Vocals, Guitar
Pete Townshend, Vocals, Guitar
John Bundrick, Piano, Keyboards
Pino Palladino, Bass
Zak Starkey, Drums
Simon Townshend, Backing Vocal, Guitar
Warm Up: Havana Black
Plaza: The Who päätti kiertueensa komeasti Helsinkiin
The Who, Havana Black Noise.fi
The Who Hartwall Areenalla Jake Keronen Classic Rock Suomi -Web Magazine
The Who Official Band Website
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)